Terveyserot aisoihin

Kunnat pitävät huolta asukkaidensa hyvinvoinnista ja terveydestä, vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyisivätkin muualla järjestettäviksi.

Terveyseroja tulee ehkäistä ennakkoon

Suuri osa kunnan nykyisistä tehtävistä siirtyy niin kutsutuille hyvinvointialuille sote-uudistuksen toteutumisen jälkeen.

Kuntien pitää silti jatkossakin huolehtia asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Tämä vaatii yhteistyötä hyvinvointialueiden ja erilaisten järjestöjen kanssa. Myös siksi on tärkeää, että kunnat nimeävät henkilöt, jotka vastaavat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä.

Raskaimpien ja kalleimpien sote-palvelujen tarve vähenee, kun kunnat edistävät asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Samalla vähenevät kuntalaisten terveyserot.

Kodinhoitaja työssään Helsingissä. Hoitaja siivoa keittiöss, vanhus istuu pöydän ääressä.

Väestön ikääntyminen pakottaa kunnan miettimään monia palvelujaan uusiksi. Ikäihmiset tarjoavat kunnille myös monia mahdollisuuksia. He käyttävät runsaammin julkisia palveluita, mutta myös vauhdittavat paikalista taloutta aktiivisina kuntalaisina. Ikäihmisten hyvän elämän vahvistaminen on tärkeä osa kunnan hyvinvointi- ja terveystyötä.

Hyvinvoiva kunta on kokonaisuus, jonka eri osat tukevat toisiaan. Kunnat parantavat asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä paitsi arjen sujuvuutta tukevilla palveluilla, niin myös esimerkiksi ihmisläheisellä kaavoituksella sekä tarjoamalla riittävästi kulttuuri- ja liikuntapalveluita, satsaamalla nuorisotyöhön sekä tukemalla järjestöjä.

Toimivat palvelut edistävät osallisuutta

Kunnat pitävät huolta niistä, joilla menee kaikkein heikoimmin. Julkisilla palveluilla torjutaan köyhyyttä, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia, asunnottomuutta ja monista eri syistä yhtä aikaa johtuvaa syrjäytymistä.

Kunnilla on suuri vastuu siitä, että taustoiltaan erilaiset maahanmuuttajat kotoutuvat Suomeen ja pääsevät osaksi yhteiskuntaamme. Kotoutuminen voi onnistua vain, kun maahanmuuttajat integroituvat kunnan asukkaiksi. Tarjolla tulee olla riittävästi mahdollisuuksia oppia suomen tai ruotsin kieltä, tarvittaessa mahdollisuuksia kouluttautua ammatillisesti ja päästä sitä kautta työelämään. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja opistoissa annettava opetus tukee niin maahanmuuttajien kuin kaikkien kuntalaistenkin taitoja ja osallisuutta.

Käsiä näppäimistöllä ja tavaraa tietokoneen edessä pöydällä.

Työvoimapalvelut kehittyvät lähivuosina nykyistä enemmän lähipalveluiksi, jossa kuntien tarjoamien palveluiden merkitys kasvaa. Työllistymistä edistetään kunnissa jo nyt monenlaisilla palveluilla. Nämä palvelut on koottava niin, että ne ovat helposti löydettävissä. Mallia kannattaa ottaa meneillään olevista työllisyyden kuntakokeilusta.

Nuorisotyöttömyyden katkaisemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta ongelmat eivät ala jo työuran alussa. Kuntien pitää myös kiinnittää huomiota työsyrjintään. Perhetausta, etninen alkuperä, vammaisuus tai sukupuoli eivät saa määrittää, mitä voi ihminen voi opiskella tai tehdä työkseen.

Vammaisille on tarjottava samantasoiset palvelut asuinpaikasta riippumatta

Vammaisilla pitää olla mahdollisuus saada yhdenvertaisia palveluita riippumatta siitä, missä päin Suomea he asuvat. Kunnilla on suuri rooli siinä, että vammaiset saavat tarvitsemaansa henkilökohtaista apua. Kunnat vaikuttavat ratkaisevasti siihen, millaisilla ehdoilla henkilökohtaiset avustajat tekevät työtään. JHL:n tavoitteena on, että avun tuntihinta olisi sama järjestämistavasta riippumatta.

Henkilökohtainen avustaja ja avustettava

Monet kunnat tarjoavat vammaisille palveluseteleitä, joilla henkilökohtaista apua voi ostaa yksityiseltä yritykseltä. Palvelusetelin arvo pitää laskea niin että yritykset noudattavat yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta. Sopimus on yleissitova.

Henkilökohtaista apua järjestetään myös niin kutsutulla työnantajamallilla. Mallissa työnantajan vastuu on henkilökohtaisen avun käyttäjällä. Työnantajamallissa kunnan ja työnantajan roolien ja työnantajavastuiden on oltava selkeitä. Mikäli kunta tahtoo käyttää työnantajamallia, pitää sen varmistaa, että henkilökohtaisen avun käyttäjä on halukas ja kykenevä toimimaan työnantajana. Jos tämä ei toteudu, apu on järjestettävä muulla tavalla.

Henkilökohtaisessa avussa tarvitaan monia apuvälineitä ja suojavälineitä. Kunnan tulee vastata siitä, että näitä välineitä on saatavilla.

Kunnalla on velvollisuus neuvoa vammaispalvelun asiakkaita. Neuvonnassa on selkeästi tuotava esiin työterveyshuollon ja työsuojelun ohjeistuksia.