Ammattiliitto JHL:n kysely paljastaa: Varhaiskasvatuksessa reilusti yli puolet tukea tarvitsevista lapsista jää ilman välttämättömiä järjestelyjä

Riittämättömät henkilöstöresurssit, liian suuret ryhmäkoot, tukea tarvitsevien lasten alati kasvava määrä ja entistä haastavamman käytöksen lisääntyminen. Siinä lähes jokaisessa vastauksessa esiin nousseita syitä siihen, miksi lasten yksilöllisiin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan.

JHL:n viime vuoden lopulla toteuttama kysely lähti varhaiskasvatuksessa työskenteleville liiton jäsenille. Kyselyyn vastasi yli 2000 varhaiskasvattajaa.

JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Sanna Pihakivi haluaa nostaa esiin huolta herättävän teemakokonaisuuden, joka liittyy vastaajien näkemyksiin varhaiskasvatuksessa olevien lasten erityisen tuen tarpeesta.

Kyselyssä tiedusteltiin työntekijöiden kokemusta siitä, ovatko kaikki oman ryhmän lapset riittävän yksilöllisen tuen piirissä. Kysymystä tarkennettiin lisäksi siten, että varhaiskasvatuksessa tuen saanti ei edellytä lääketieteellistä diagnoosia tai muuta terveyden- tai sosiaalihuollon lausuntoa. Tilanne arvioidaan aina tapauskohtaisesti.

Vastaajista peräti yli 60 prosenttia katsoi, että kaikki tukea tarvitsevat lapset eivät sitä omassa työkohteessaan kuitenkaan saa.

Myöskään lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia edistäviä tukimuotoja ei pidetä riittävinä, jos niitä olisikin tarjolla. Yli 50 prosenttia vastasi, että tarjotut tukimuodot eivät riitä. Lisäksi yli viidennes ei osannut sanoa, ovatko käytössä olevat tuen mallit riittäviä.

– Onhan tämä todella hälyttävä viesti, jos vähänkin ajatellaan tulevaisuutta, Pihakivi sanoo.

Hän jatkaa, että tänä päivänä tuen tarjoaminen sekä keinot siihen pitäisi olla itsestään selvä automaatio, johon on myös olemassa resursseja.

– Mutta kun näköjään ei näin ole, niin päättäjien on välittömästi tartuttava tähän. Ei tältä huipputärkeältä asialta voi vain sulkea silmiä ja korvia. Henkilöstö- ja budjetointiresursseihin on satsattava kunnolla.

Pihakivi jatkaa, että lasten pahoinvoinnin ja ongelmien ehkäisyyn on puututtava mahdollisimman varhain ja nyt on aika lähteä perkaamaan tilannetta varhaiskasvatuksessa.

Mitä on tehtävissä?

Kyselyn osana tiedusteltiin millaisia pedagogisia järjestelyjä ja mitä muita ratkaisuja vastaajat pitävät välttämättöminä, kun halutaan parantaa tukitoimien tarjontaa.

Selkeä päiväjärjestys ja samalla toimintojen rytmittäminen ovat useimmin mainitut keinot. Myös ryhmien, toiminnan ja oppimisympäristön joustava muuntelu on tarpeen, kun halutaan tarjota parasta mahdollista tukea lapsille.

Avoimet vastaukset puhuvat selkeästi pienryhmien puolesta.

– Pienet ryhmäkoot ja avustajien tarve nousevat kärkeen. Ne mainitaan jotakuinkin jokaisessa vastauksessa, Pihakivi kertoo.

Hän jatkaa:

– Lisäresurssien tarve on ilmeinen, että lapset pystytään huomioimaan yksilöllisesti ja riittävä tuki toteutuu tasapuolisesti jokaisen kohdalla.

Tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien tukipalvelumuodot ovat hyvin heikoissa kantimissa. Pihakivi kuvaileekin, että aivan liian monta vastausta kysymykseen Mitä tukea on tarjolla? kuului: ei mitään.

– Tehostettu ja erityinen tuki tarkoittaa monessa paikassa vain yksittäisiä konsultaatiokäyntejä. Esimerkiksi erityisopettaja tai puhe- ja toimintaterapeutti käy silloin tällöin. Huonoimmissa tapauksissa kerran kauden aikana, tai ei lainkaan.

Ongelmat pysyvät

JHL laatii vuosittain varhaiskasvatuksessa työskenteleville jäsenilleen laajan kyselytutkimuksen.

– Kysely tehtiin nyt kolmatta vuotta peräkkäin. Saamme vastauksia päivän polttaviin ajankohtaisiin kysymyksiin ja samalla pystymme pidemmällä aikavälillä seuraamaan parannusta vaativien ammatillisten asioiden kehitystä, Sanna Pihakivi kertoo.

Tällä kertaa huolta herättävät jo aikaisemmissa kyselyissä esiin nousseet ongelmakohdat – kuten epätietoisuus havaittujen epäkohtien ilmoitusvelvollisuudesta.

– Tilanne ei ole parantunut vuodessa yhtään. Usko ilmoitusten vaikutuksiin on edelleen surullisen pientä, Pihakivi toteaa.

Varhaiskasvatuksessa työskentelevien stressikäyrän suunta ei myöskään ole kääntynyt alaspäin. Työstressiä melko tai erittäin usein kertoo kokeneensa nyt yli 55 prosenttia vastaajista. Vuotta aiemminkin luku oli korkea, yli 52 prosenttia.

Suurimmaksi stressitekijäksi vastaajat ilmoittavat kyselyssä sen, että aikaa lasten yksilölliseen tukemiseen ei löydy riittävästi.

Avovastauksien perusteella lasten ongelmat ovat lisääntyneet. Kiire, riittämättömyyden tunne, lasten entistä haastavampi käytös ja levottomuus tuovat lisäpaineita työhön.

– Nyt ei enää voida aikailla, ja jatkaa tätä samaa polkua. On täysin kestämätöntä, että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa kärsivät sekä varhaiskasvatuksen arvokkaat työntekijät, mutta myös tukea kipeästi tarvitsevat lapset, Pihakivi painottaa.

Lisätiedot:
Sanna Pihakivi, ammattialatoiminnan asiantuntija,  
puh. 050 439 7541

——————————————————-

Tästä pääset JHL:n kyselyn tuloksiin.

Lisätietoa lapsen tuesta varhaiskasvatuksessa.