Palkalla pitää tulla toimeen myös talouskriisin keskellä – Ammattiliitto JHL:n terveiset valtion budjettiriiheen
Palkansaajien ostovoima ja julkisen talouden kestävyys pitää turvata, vaikka talousnäkymät ovat poikkeuksellisen sumeat. Jos hintojen nousua kompensoidaan, pitää toimet suunnitella tarkkaan ja vaikuttavasti.
Hallituksen esitystä vuoden 2023 talousarviosta laaditaan poikkeuksellisen epävarmuuden vallitessa, jälleen kerran. Tulevan vuoden talousnäkymät ovat hyvin sumuiset. Ilmestyskirjamaisten sodan ja kulkutautien lisäksi taloutta varjostavat perinteisemmät ongelmat: laukkaava inflaatio, vaikeat palkkaratkaisut, energian rakettimaisesti nouseva hinta ja rakenteelliset uudistukset. Vastatuulta siis riittää.
Budjetissa pitäisi kaiken keskellä varautua turvaamaan kansalaisten toimeentulo ja ostovoiman sekä julkisen talouden kestävyys ja vielä varmistaa historiallisen sote- ja maakuntauudistuksen onnistuminen. Sumuisten tulevaisuusnäkymien keskellä tämä on huomattava haaste.
Valtion ja työnantajien vuoro tukea kansalaisia ja työntekijöitä
Globaalin kasvusyklin kääntyminen, yhdistettynä koronapandemiaan ja Venäjän aloittamaan sotaan Ukrainassa, on päästänyt inflaation vuosikymmenten tauon jälkeen valloilleen. Hinnat ovat nousseet voimakkaasti vuonna 2022 ja ennusteiden mukaan kasvu jatkuu totuttua nopeampana myös vuonna 2023. Tämä aiheuttaa haasteita taloudelle ja tavallisille ihmisille, myös palkansaajille. Hallitus on tehnyt tai sitoutunut moniin kannatettaviin toimiin, muun muassa eläkkeiden, sosiaalietuuksien ja verotuksen indeksitarkistuksiin. Kunta-alan työehtosopimus ja palkkaohjelma alkavat vaikuttaa syksyn aikana.
Inflaatio on kuitenkin keväällä arvioitua voimakkaampaa ja pitkäkestoisempaa, joten lisätoimia tarvitaan. Yksi kannatettava tapa tukea palkansaajien ostovoimaa olisi sosiaaliturvamaksujen osittainen palautus työntekijöiltä takaisin työnantajille, niin sanottu käänteinen kiky. Se olisi tehokas keino, sillä se ei tuo lisäkustannuksia julkiselle taloudelle, se saadaan voimaan nopeasti ja se koskisi kaikkia palkansaajia. Tämä voisi myös hillitä palkankorotuspaineita tulevilla palkkaneuvottelukierroksilla ja siten estää inflaation valumista palkkoihin. Lisäksi se ei aseta palkansaajia eriarvoiseen asemaan työehtosopimusten erilaisen jaksotuksen johdosta.
Euroopassa inflaation pääajuri on ainakin toistaiseksi ollut energian hinta. Energian kustannukset kohdentuvat kansalaisiin eri tavoin. Jos valtio päättää kompensoida kohonneita sähkön ja energian hintoja, pitää toimet kohdistaa tarkasti niille, jotka tukea eniten tarvitsevat. Lisäksi kompensaatiomekanismien pitää olla sellaisia, että ne ohjaavat energiansäästöön eivätkä lisää energian kysyntää.
Julkisuudessa esitetyistä toimista tällaisia muun muassa varhaiskasvatuksen tulorajojen korotus, joka kohdentuu tehokkaasti pienituloisille lapsiperheille. Sillä voi olla myös positiivisia työllisyysvaikutuksia. Vähävaraisia lapsiperheitä voi tukea verrattain kustannustehokkaasti myös nostamalla toimeentulotuen lapsikorotusta ja sitomalla korotuksen indeksiin.
Myös energiayhtiöihin kohdistuva niin kutsuttu windfall-vero, jolla verotetaan energiayhtiöille hinnan noususta aiheutuvia ylisuuria voittoja, olisi suositeltava – sen avulla julkinen sektori voisi rahoittaa kansalaisten tukemisen. Vero voisi myös vauhdittaa siirtymää pois fossiilienergiasta, jos lisäveron voisi välttää kestävään energiantuotantoon investoimalla. Hintakontrollit tai energian ALV:n alennukset eivät vähennä kysyntää vaan saattavat pikemmin lisätä sitä.
Pidemmällä tähtäimellä Suomeen tarvitaan oikeudenmukainen siirtymä pois fossiilienergiasta. Vaikka kattavaa oikeudenmukaisen siirtymän tiekarttaa ei Suomelle vielä ole valmisteltu, tulisi vastausten akuuttiin energiakriisiin olla yhteneviä oikeudenmukaisen siirtymän periaatteiden kanssa.
Julkinen talous tarvitsee lisää tuloja
Viime vuosien kriisit ovat olleet raskaita julkisen sektorin ja erityisesti Suomen valtion taloudelle. Koska tulevaisuudennäkymät ovat hyvin epävarmat, tulee julkisen talouden kestävyyteen kiinnittää erityistä huomiota. Julkisen talouden kestävyyttä olisi vahvistettava nimenomaan tuloja lisäämällä. Leikkaukset sosiaaliturvasta tai hyvinvointipalveluista saattavat tuoda lyhyen aikavälin säästöjä, mutta pidemmällä aikavälillä kääntyvät helposti tappioksi. Julkisen talouden tasapainoon tulee pyrkiä veropolitiikan avulla.
Suomen kokonaisveroaste vuonna 2016 oli 43,7 prosenttia. Vuonna 2020 se oli pudonnut 41,9 prosenttiin. 1,8 prosenttiyksikön ero vuoden 2020 bruttokansantuotteesta tarkoittaisi noin 3,7 miljardin euron lisätuloja julkiseen talouteen. Vuoden 2016 veroasteella Suomella olisi varaa 2020-luvun palveluihin. Julkisen sektorin kestävyyden varmistamiseksi veroastetta tulisi korottaa maltillisesti. Veroissa pitää painottaa ympäristölle ja terveydelle haitallisen toiminnan sekä pääomien ja omistamisen verottamista.
Soteuudistuksen yhteydessä esitetään noin 300 miljoonan euron veroalennusta palkansaajille, jolla varmistetaan, ettei verotus kiristyisi. Tämä olisi hyvä toteuttaa vähennysten kautta, sillä pienituloiset eivät hyödy valtion tuloveroasteikon rukkaamisesta, toisin kuin, esimerkiksi perusvähennyksen tai ansiotulovähennyksen kasvattamisesta. Verotuksen muutosten tulisi ylläpitää tai jopa kasvattaa verotuksen progressiota.
Hyvinvointialueet tulevat, onko rahoitus kunnossa?
Julkisen talouden tasapainosta olisi hyvä pitää huolta myös sote-uudistuksen johdosta. Hyvinvointialueiden aloitus vuoden 2023 alussa on lähivuosien suurimpia poliittisia uudistuksia, ja tämän mittaluokan hankkeisiin liittyy aina suuria epävarmuuksia. Muun muassa VM:n arvio palkkaharmonisaation kustannuksista saattaa osoittautua liian matalaksi, varsinkin kun kaikkia työmarkkinaratkaisuja ei ole edes voitu huomioida arviolaskelmissa.
Suuret järjestelmämuutokset aiheuttavat aina myös muita kustannuksia. Rahaa palaa esimerkiksi ICT-järjestelmien yhteensovittamisessa ja kouluttamisessa. Kuluihin on varauduttava valtion budjetissa, jotta kansalaisten lakisääteiset palvelut ja niitä tuottavien työntekijöiden asema eivät vaarannu.
Hyvinvointialueet aloittavat toimintansa merkittävän hoitovelan kanssa, mikä nostaa kustannuksia. Kunnista hyvinvointialueille siirtyvä rahoitus määräytyy vuosien 2021 ja 2022 tilinpäätösten ja talousarvion pohjalta. Nämä eivät täysin huomioi koronapandemian aiheuttamia lisäkustannuksia.
Soteuudistuksen kanssa samaan aikaan osuu muita suuria uudistuksia, esimerkiksi hoitotakuulain kiristyminen ja ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömitoituksen 0,7 voimaantulo. Henkilöstömitoituksesta on syytä pitää kiinni, sillä sen peruminen palauttaisi vanhat, jo ratkaistut ongelmat. Nyt syytä olisikin varautua ratkaisemaan uusia ongelmia, joista osaavien työntekijöiden riittäminen on yksi oleellisimpia. Sote-sektorin ja varhaiskasvatuksen työvoiman tarpeeseen on vastattava esimerkiksi hoiva-avustajien, työperäisen maahanmuuton avulla, esim. panostamalla maahan saapuneiden ukrainalaisten kielikoulutukseen ja integrointiin suomalaisille työmarkkinoille. Tärkeää on tietysti myös varata riittävästi euroja palkkaohjelman, palkkaharmonisaation ja sopimuskorotusten toteuttamiseen.
Lisätietoa JHL:n näkemyksistä vuoden 2023 budjettiin löytyy huhtikuussa julkaistuista kehysriihikannoista.
Blogista korjattu verovähennyksiä koskevaa termistöä 30.8.
