Saatavuusharkinta suojelee työntekijöitä hyväksikäytöltä

Saatavuusharkinnalla ehkäistään työehtojen polkemista ja alipalkkausta.

Saatavuusharkinta on yleis- ja normaalisitovien työehtosopimusten ohella tehokkain toimi ehkäistä ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja sitä kautta tapahtuvaa työehtojen dumppausta.

Normaalien sopimusperustaisten työmarkkinoiden ja rikollisen ihmiskaupan välissä laajenevaan laillisen harmaan työmarkkinaan tarvitaan nykyistä tiukempi ote ja keinot puuttua työvoiman hyväksikäyttöön. Keskeistä on, että yritysten toiminta saadaan vastaamaan suomalaisia periaatteita.

Tulevaisuudessa saatavuusharkinnan lisäksi tarvitaan uusia toimia työvoiman hyväksikäytön estämiseksi: mm. alipalkkauksen kriminalisointia, tilaajavastuun tiukentamista, ammattiliittojen kanneoikeus sekä paremmat viranomaisten toimivaltuudet ja resurssit puuttua työsuojelutapausten lisäksi esim. havaittuun tietoiseen alipalkkaukseen. 

Työvoiman tarjonnasta huolehtiminen on väestörakenteen muuttuessa välttämätöntä. Saatavuusharkinta on tärkein keino huolehtia työhön johtavasta maahanmuutosta eri suhdannetilanteissa, erityisesti työttömyyden vaihdellessa. 

Saatavuusharkintaa tulee tiukentaa silloin, kun työttömyys lisääntyy. Täytyy olla uskallusta käyttää saatavuusharkintaa välineenä, esim. palauttaa ammattinimikkeitä ja toimialoja saatavuusharkinnan piiriin.

SAK:n mukaan ihmiskaupparikosten tutkinta ja tuomioistuimissa ihmiskauppana käsiteltyjen asioiden määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa. Nyt suurin osa hädänalaisista on työperäisen hyväksikäytön uhreja.

Ruotsi ei ole saavuttanut toivomiaan tuloksia luopumalla saatavuusharkinnasta. OECD:n tutkimuksen mukaan työtekijöitä on rekrytoitu ulkomailta paljon aloille, joilla on muutoin työvoiman ylitarjontaa, eikä työvoimapula-aloille, kuten hallitus toivoi.

DELMIn tutkimusten mukaan työlupia on myönnetty enimmäkseen aloille, joilla ei ole työvoimapulaa.

Suurin osa tulijoista on hakenut samalla turvapaikkaa. Ruotsin valtion tarkastusvirasto huomautti, että niin maahanmuuttoviraston työehtojen ennakkovalvonnassa kuin työsuojeluviranomaisten jälkivalvonnassa on paljon puutteita.

Ruotsalaisen palkansaajakeskusjärjestön LO:n mukaan tarveharkinnasta luopuminen on tuonut mukanaan vakavia lieveilmiöitä, kuten työlupien kaupittelua, harmaata taloutta ja muuta rikollisuutta. Suomessakin kasvava ilmiö on kynnysrahan maksaminen, vaikka se on lailla kielletty.

Työvoimapula-ammattien mittareiden uudistaminen

Poikkeuspäätösten tulisi perustua nykyistä enemmän läpinäkyviin ja laadukkaisiin mittareihin. Esimerkiksi sellaisiin, että kun tietyt mittarit ylittävät sovitun rajan, niin ammatti vapautettaisiin saatavuusharkinnasta. Mittaristossa tulisi ottaa huomioon esim. toimialojen ansiokehitys sekä työsuhteen luonne. Laadukkaan tietoaineiston määrittely ja saatavuus vaatii työtä, jossa Tilastokeskus on hyvä kumppani.

Työvoimatiekartta-hankkeessa on kehitetty tietomalli, joka mahdollistaa työvoiman saatavuuden tarkastelun alueellisesti, toimialoittain ja ammateittain. Tätä tietoa hyödynnetään muun muassa TE-toimistojen osapäätöksissä, jotka liittyvät työntekijän oleskelulupaprosessiin ja työvoiman saatavuuden arviointiin.

Tällä hetkellä ei ole selvää, miten saatavuusharkinnan poikkeusalat tarkalleen alueilla määritellään ja kuinka tarkkoja kriteerejä käytetään. On aiheellista kysyä, onko esimerkiksi todella niin, että Pohjois-Karjalassa, jossa on vuoden 2024 kesäkuun tiedon mukaan Suomen korkein työttömyysaste, työvoiman saatavuus oli hankaloitunut jokaisella alalla? Vuosina 2021–2022 lähes kaikki alat oli Pohjois-Karjalassa vapautettu saatavuusharkinnasta ja merkittävä osa kaikista ammateista on edelleen vapautettu. Vaikka ns. kohtaanto-ongelma voi olla tässä osin taustalla, on vaikea ymmärtää, miten jokaisessa — myös koulutusta vaatimattomissa ammateissa — olisi “työvoimapulaa” samaan aikaan kun alueella on korkea työttömyysaste. Tämä Pohjois-Karjalaa koskeva anekdootti asettaa kyseenalaiseksi sen, kuinka hyvin poikkeuspäätökset kohdentuvat juuri niihin ammatteihin, joissa työvoimapula on aidosti suurin haaste.  

Alueellisessa päätöksenteossa voidaan parhaiten yhdistää oikea tilastollinen tieto työvoiman tarpeesta alueella sekä arvioida sitä vasten työvoimaa etsivien yritysten tarpeet. Valtakunnallinen työvoimapula-ammattien listaus on mekaaninen eikä huomioi eri alueiden tilanteita eikä tarpeita. Valtakunnallinen päätöksenteko listauksesta ei ole läpinäkyvää eikä aina tiedetä mihin se perustuu.

Vaikka tilastollinen tarkastelutapa olisi pääsääntö, voidaan saatavuusharkintaa yksittäistilanteissa nopeasti säätää alueiden päätöksillä rekrytointiselvitysten kautta, mikäli työhön ei ole löytynyt tekijää määrätyssä ajassa.

Ulkomaalaislain 72 pykälää voitaisiin tarkentaa seuraavasti: ”Työvoimapula-alat määritellään työhallinnon, Tilastokeskuksen työllisten, työttömien ja avoimien työpaikkojen tilastoaineiston perusteella”.

Vastuuta alueille eli ELY- ja työllisyysalueille

Työvoimapula-alojen määrittely, samoin kuin saatavuusharkinnasta vapauttaminen, tulisi ratkaista alueellisesti – ei valtakunnallisella ohjauksella määrittämällä valtakunnallisia työvoimapula-ammatteja. Valtakunnallinen linjaus, vaikka se ei olisi muodollisesti osa saatavuusharkintaprosessia, de facto ohjaa alueellisia ratkaisuja.

Saatavuusharkinnasta vapauttaminen ei vastaa aina todellista työmarkkinatilannetta eri alueilla eikä se perustu aitoon työvoimapulaan. Esimerkiksi rakennusalan ammatteja on vapautettu saatavuusharkinnasta, vaikka työvoimapulasta ei ole tietoakaan eikä avoimia työpaikkoja käytännössä ole.

Linjaus, joka vahvistaisi alueiden roolia nykyisestä, sopii yhteen työvoimapalvelu-uudistuksen tavoitteiden ja toteutuksen kanssa: työvoimapolitiikan käytännön linjaukset tehdään alueellisesti ja paikallisesti.

Olisi hyvä, jos alueet päivittäisivät linjauksiaan säännöllisesti. Nyt joissain alueellisissa työlupalinjauksissa mainitaan linjausta päivitettävän aina tarvittaessa tai esim. vuoden välein, kun taas joissain linjauksissa mainitaan, että linjaus päivitetään aina kuuden kuukauden välein.

Työntekijän oleskeluluvat ovat yleensä alakohtaisia ja työntekijällä on mahdollisuus siirtyä toisen työnantajan palvelukseen samalla toimialalla luvan voimassaoloaikana. Tulossa on lakimuutos, jonka perusteella työttömäksi jäänyt työluvalla Suomessa oleskeleva kolmannen maan kansalainen voi siirtyä työskentelemään toiselle alalle ja että nämä alat määritellään valtakunnallisella listauksella.

Lakimuutoksen myötä kuka tahansa työluvalla Suomessa työskentelevä voi vaihtaa alaa valtioneuvoston asetuksella määriteltävien valtakunnallisen listan työvoimapula-ammattiin. Tällä hetkellä lausunnolla oleva listaus sisältää vain ammatteja, joihin ei ilman tutkintoa ole pääsyä, mutta saatavuusharkintajärjestelmä pystyttäisiin teoriassa romuttamaan poliittisella päätöksellä laajentaa valtakunnallinen lista sisältämään laajemmin esimerkiksi SAK-laisen kentän ammatteja. Saatavuusharkintaa sovelletaan henkilöihin, jotka ovat kolmansista maista ja haluavat tulla Suomeen, tai henkilöihin, jotka ovat asuneet Suomessaalle vuoden.Eli jos henkilö on asunut Suomessa vähintään vuoden, häneen ei enää sovelleta saatavuusharkintaa. Valtakunnalliset listat on tarkoitettu Suomessa jo asuville työperäisille maahanmuuttajille.

Migri hoitaa nykyään aiemmin TE-toimistolle kuuluneet tehtävät työntekijän työlupaprosessissa. Migri tarkistaa, että työehdot ovat työehtosopimuksen mukaiset ja että toimeentulo on riittävä. Mikäli linjaus koko saatavuusharkinnasta olisi lähtökohtaisesti alueellinen, korostuisi valtakunnallisessa ministeriötason työssä se, että alueellisten työlupalinjausten ja työvoimapula-alojen määrittelyssä on varmasti yhtenäiset kriteerit.

Uudessa työnjaossa valtakunnallisesti keskityttäisiin toiminnan ohjauksessa läpinäkyvien ja yhtenäisten mittarien, kriteerien ja toimintamallien käyttöönottoon alueilla, tiedontuotantoon saatavuusharkinnan perustaksi sekä toisena valtakunnallisena kokonaisuutena suhdannekehitystä pidempikestoisten muutosten, kuten väestörakenteen muutosten eli eläköitymisen, aiheuttamiin tarpeisiin työhön johtavassa maahanmuutossa.

Ulkomaalaisen työvoiman väärinkäytön ehkäisemiseen vaaditaan lisää sääntelyä ja valvontaa

Kiinteistöpalvelualat sekä matkailu- ja ravitsemisalat ovat viime aikoina nousseet otsikoihin.

Maahanmuuttajat kertovat pimeästä työstä Suomessa https://www.hs.fi/feature/art-2000011030560.html sekä Poliisi epäilee yrityksiä filippiiniläissiivoojien riistosta https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/poliisi-epailee-kahta-siivousfirmaa-riistosta-ulkomaalaisilta-siivoojilta-vaadittu-tuhansia-euroja/9145444

Tämänkaltaisen väärinkäytön ehkäisemiseksi tulisi veronumeron käyttöä laajentaa ravintola- ja kiinteistöpalvelualalle. Veronumerotunnisteella voitaisiin ehkäistä pimeän työvoiman käyttöä edellyttämällä tunnisteen esittämistä valvovan viranomaisen pyynnöstä.

Veronumerotunnisteen esittämisvelvollisuus selkeyttäisi ravintolatoiminnan kolmansien osapuolten valvontaa. Ravintolatiloissa työskentelee monesti usean eri yrityksen työntekijöitä. Varsinaisen ravintolayrityksen ohella tiloissa voi toimia työvoimaa vuokraavan yrityksen, vartiointiliikkeen, siivousliikkeen tai ruokalähettiyritysten työntekijöitä.

Veronumerotunniste voitaisiin edellyttää liitettäväksi sähköiseen kuittiin ja sen myötä osaksi reaaliaikatalouden mahdollistamia valvontamekanismeja. Veronumerovelvoitetta voitaisiin lisäksi tehostaa edellyttämällä ns. henkilöstöpäiväkirjan pitämistä. Henkilöstöpäiväkirjassa raportoitaisiin kattavasti yrityksen oman työvoiman, ulkopuolisen työvoiman (ml. ruokalähetit), vuokratyövoiman, palkattoman työvoiman (harjoittelijat ja liikkeenharjoittajien perheenjäsenet) työskentelytiedot.

Veronumerovelvoite tulisi laajentaa kiinteistöpalvelualalle. B2B-toimialan pimeän työvoiman käytön, alipalkkauksen ja muun harmaan talouden riskiä lisäävät alihankintaketjut. Alihankintaketjujen viimeisinä lenkkeinä työskentelevät siivoojat, joiden työsuhteen ehtojen ja työolosuhteiden valvonta on hankalaa mm. yksintyöskentelystä johtuen.

Kiinteistöpalvelualalla veronumerotunnisteita hyödynnetään jo omavalvonnassa. Ne mahdollistaisivat lisäksi rakennusalaa vastaavan työntekijätietojen raportointiin nojaavan valvonnan.

Saatavuusharkinnan palauttaminen sote-aloille

Kysymys siitä, miten varmistetaan Suomeen tulevalle työvoimalle sellaiset työehdot kuin rekrytoitaessa on luvattu, on tärkeä. Viime aikoina sote-toimialalla on tullut esiin useita tilanteita, joissa henkilöstövähennysten vuoksi luvattua työsuhdetta ei ole voitu tarjota.

Saatavuusharkinta olisi tarpeen palauttaa sote-aloille nykytilanteessa. Yleisesti tärkeää pitää edelleen osaamis- ja kielitaitovaatimuksista kiinni. Hoitoalalla kaikkien potilastyössä mukana olevien tulee osata kunnolla alueen valtakieltä (suomi tai ruotsi). Ns. back office -työssä (esim. laboratorio) on oltava kieli jollain tavoin hallussa. Työnantajille tarvitaan selkeä velvoite varmistaa riittävä kielitaito (STM:ssä lienee valmistelussa yhteinen kielikoulutuksen valmistelu).

Filippiiniläisten hoitajien järjestöt olleet yhteydessä ammattiliittoihin loppuvuodesta 2024 viestillä, jonka mukaan isoa joukkoa Suomeen rekrytoituja hoitoalan ammattilaisia uhkaa sopimuksen purkaminen, mm. eri työnantajien yt-neuvottelujen seurauksena.

Samaan aikaan, kun Suomeen jo rekrytoitujen filippiiniläisten sopimuksia ei jatketa, tänne saapuu jatkuvasti uusia ryhmiä ja Suomi kehittää yhteistyötään Filippiinien valtion kanssa. Vastaavia ongelmia siitä, että rekrytoitaessa annettuja lupauksia ei kyetä pitämään, on muualla.

Hoito- ja hoiva-alan ongelmista ja näkökulmia mm.:

Filippiiniläisten hoitajajärjestöjen kannanotto: https://filnan.com/onewebmedia/Kannanotto%20FiNAN%20Final.pdf

Etiopialaisten hoitoalan työntekijöiden rekry Attendo/Silkkitie: https://www.hs.fi/visio/art-2000010717101.html

Ulkomaalaisten opiskelijoiden olot Virroilla: https://yle.fi/a/74-20149836

Suomen julkisen alan ammattiliittojen kv-verkosto FIPSU: työperäinen maahanmuutto: https://www.jhl.fi/uutiset/fipsu-yhteinen-foorumi-selkeyttaa-tyoperaista-maahanmuuttoa/