Kunnat jatkavat uudistumistaan – työllisyyspalveluiden muutoksessa tarvitaan yhteistyötä 

Kunnat ovat olleet viime vuosina jatkuvassa murrostilanteessa. Ensin tuli sote-uudistus, ja seuraavana vuorossa on työllisyyspalvelujen siirto valtiolta kunnille. Kuntien pärjääminen uudistuksessa pitää varmistaa huolella muun muassa riittävän rahoituksen avulla.

Kuntien rooli yhteiskunnassamme on jatkuvassa muutoksessa. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyivät pitkän työn tuloksena kunnilta hyvinvointialueille vuosi sitten sote-uudistuksen myötä. Seuraavaksi kuntakenttä muokkaantuu työvoimapalvelujen uudistamisen vuoksi: vastuu TE-palveluista siirtyy valtiolta kuntiin ensi vuoden alusta. 

Yhteistyön merkitys korostuu, kun kunnat erilaistuvat

Kuntien tilanteesta ja tulevaisuudesta on puhuttu vuosia.

Noin kahdeksan vuotta sitten käynnistyi yhden vaalikauden kestänyt hanke, jonka tarkoituksena oli luoda näkymä tulevaisuuden kunnasta vuonna 2030. Hankkeen käynnistäneen pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen tahtona oli edistää tulevaisuuden kunnan roolin muuttumista palvelujen järjestäjästä yhä vahvemmin alueensa elinvoiman, yrittäjyyden ja työllisyyden edistäjäksi. Hallitus halusi lisätä kuntien päätösvaltaa erityisesti elinvoimaan liittyvissä asioissa ja vahvistaa paikallista vastuunottoa, harkintaa ja päätöksentekoa.  

Myös pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus aloitti hanketyön, jossa pohdittiin kuntapolitiikkaa suurissa kaupungeissa, seutukaupungeissa, kehyskunnissa, maaseutumaisissa kunnissa ja kaksikielisissä kunnissa.

Petteri Orpon (kok.) hallitus tavoittelee kuntien erilaistumista ja vapautta toimia eri tavoin. Erilaistuminen tarkoittaa sitä, että jatkossa kunnilla ei välttämättä ole täysin samoja velvoitteita, vaan niiden vastuulla voisi olla keskenään erilaisia tehtäviä. Samalla pitäisi varmistaa myös perustuslain mukaisen yhdenvertaisuuden toteutuminen. Nähtäväksi jää, miten hallitus aikoo tämän yhdistelmän toteuttaa. 

Kunnat voivat erilaistumisesta huolimatta olla aktiivisia toimijoita sosiaalisten, ympäristöllisten ja taloudellisten kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa sekä eri palveluiden yhteensovittamisessa. Erilaistuvien kuntien kannattaakin tehdä yhteistyötä, vaikka kumppanuuden lisääminen olisi haaste kunnan johtamiselle. Jos yhteistyöstä ei ole vielä sovittu, keskustelut kannattaa aloittaa nyt. Kuntien toiminnoissa voi varmasti tehdä yhteistyötä, ja siten huolehtia asukkaiden tarvitsemista palveluista. Kuntien välisen yhteistyön lisääminen on myös usein poliittisesti mieluisempi vaihtoehto kuin kuntaliitos. 

Työllisyyspalvelujen uudistus pitää toteuttaa yhteistyöllä ja riittävällä rahoituksella

Kuntien yhteistyön koeponnistus on työllisyyspalvelujen uudistukseen valmistautuminen. Työllisyyspalvelut siirtyvät valtiolta kunnille vuoden 2025 alusta. 

Tulevaisuudessa työllisyyspalveluja halutaan toteuttaa lähipalveluina. Nykyisen hallitusohjelman tavoitteena on työllistymiseen liittyvien toimintatapojen keventäminen. Se tulee näkymään mm. siten, että työvoimapalvelujen työntekijät saavat nykyistä enemmän harkintavaltaa ja velvoitteita työttömän työllistämiseksi. 
 
Olen huolestunut siitä, millaista työkuormaa kunnille ja vieraskielisille on tulossa niiden maahanmuuttajien osalta, jotka ovat Suomessa työperusteisella oleskeluluvalla. Orpon hallitusohjelman mukaan maahanmuuttaja ei saisi jäädä Suomeen, mikäli hän ei työllisty kolmessa kuukaudessa. 

Lisäksi työllisyyspalvelujen rahoitus huolestuttaa. Saadaanko työllistymistä tukeviin toimenpiteisiin riittävästi rahoitusta valtiolta? Suunnitelmissa on ainakin tarkistella rahoitusmallia niin, että se kannustaisi aktiiviseen työllisyydenhoitoon oikeudenmukaisilla resursseilla. Onneksi hallitus on myös kirjannut, että rahoitusmalli ei saa muodostua yksittäisen kunnan tai alueen kannalta kohtuuttomaksi.

Ammattiliitto JHL toimii aktiivisesti työllisyyspalvelujen muutoksessa. Sen lisäksi, että huolehdimme jäsentemme edunvalvonnasta ja laadukkaiden palvelujen edistämisestä, meille on tärkeää kuntien pärjääminen.