Ammattiliitto JHL

JHL: Hankintalaki vaarantaa yhä huoltovarmuuden – jäte- ja vesihuollon poisrajaus vain vahvistaa uhkan olemassaolon

Hallitus on kertonut muuttavansa hankintalakiesitystä niin, että jäte- ja vesihuolto rajataan lain ulkopuolelle. Se on askel oikeaan suuntaan. Mutta jos muu kriittinen infra, tukipalvelut ja yhteiset inhouse-ratkaisut aiotaan edelleen räjäyttää, se vaarantaa huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden. Pelkkä jäte- ja vesihuollon rajaus ei riitä korjaamaan esityksen perusongelmaa.

Arviolta 37 miljardin euron julkishankintojen hajauttamista ja yksityistämistä tavoitteleva hankintalain muutos vaarantaa edelleen monella tapaa Suomen huoltovarmuuden.

– Lakiesitys puuttuu julmasti kuntien itsehallintoon, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Håkan Ekström huomauttaa.

Lausuntopalveluun jätettiin noin 620 lausuntoa ja eriävää mielipidettä, ja valtaosa, noin 80 %, vastusti esitystä 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksesta. Joukossa useita ministeriöitä, kuten valtiovarainministeriö ja puolustusministeriö sekä valtioneuvoston kanslia. Kunnat, maakunnat, hyvinvointialueet, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, KELA ja lukuisat muut toimijat ovat syvästi huolissaan tämän luokattoman huonosti valmistellun lain aiheuttamista merkittävistä kustannuksista ja ongelmista.

Kymmenen prosentin omistusraja sidosyksiköissä vaarantaa kyberturvallisuuden, ruokaturvallisuuden ja kriisitilanteissa myös sotilaiden hoitoyksikköinä toimivien sairaalojen valmiuden. Pysyvien hankintakulujen nousun lisäksi muutos synnyttäisi merkittäviä kertaluonteisia ja pysyviä kulueriä kunnille ja hyvinvointialueille. Jokainen pienikin kunta joutuisi käyttämään erinäisiin sopimus- ja omistusjärjestelyihin vähintään miljoona euroa.

Miksi rajaus ei riitä?

  • Tukipalvelut ovat osa turvallisuutta. Sairaaloiden, vanhuspalvelujen ja koulujen arki nojaa puhtaus-, ruokahuolto-, logistiikka-, välinehuolto-, talous- ja ICT-palveluihin. Ilman niitä ydinpalvelut eivät toimi – eivät arjessa, eivät kriiseissä. Hajanaistaminen ja pirstominen lisäävät katkoksia, nostavat kustannuksia ja vaikeuttavat varautumista.
  • Inhouse turvaa varautumisen ja tiedon. Inhouse-rakenteiden purkaminen heikentäisi huoltovarmuutta, varautumista, potilasturvallisuutta ja oman osaamisen säilymistä – juuri sitä kapasiteettia, jota kriiseissä tarvitaan.
  • Kriisit näyttivät, mikä toimii. Koronan aikaan julkinen, yhteen toimiva palvelukokonaisuus kykeni venymään tavalla, johon hajautettu markkinamalli ei kyennyt. Yksityiset yritykset eivät kyenneet samanlaiseen laajuuteen ja joustavuuteen kuin julkiset palvelut.

– Miksi hallitus haluaa tällaisessa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa vaarantaa maan huoltovarmuuden vain siksi, että se on vailla taustaselvityksiä mennyt kirjaamaan järjettömyyksiä hallitusohjelmaansa, Ekström kysyy.

– Jäte- ja vesihuollon kohdalla tämä on jo ymmärretty. On aika hahmottaa loputkin lakihankkeen aiheuttamat vaarat kansalliselle turvallisuudellemme. Sama logiikka on ulotettava sairaaloiden ja sosiaalipalvelujen kriittisiin tukipalveluihin, kuten ICT, puhtaus, ruokahuolto, välinehuolto, logistiikka, talous- ja henkilöstöhallinto. Ne ovat osa huoltovarmuutta, eivät hallituspuolueiden vaalirahoittajien ostoskori, Ekström toteaa.

Hyvinvointialueiden ja kuntien yhteiset inhouse-yhtiöt mahdollistavat valvonnan, jatkuvuuden ja tiedon säilymisen – sekä varautumisen, kun kriisi iskee. In house -yhtiöiden tukipalveluilla on erittäin merkittävä rooli huoltovarmuudessa.

– Niitä ei pidä pakotetusti pirstoa. Keinotekoinen omistusprosentti ei edes tuo kilpailua, mutta hajottaa turvallisuuden kannalta olennaisten palvelujen yhteistyön ja integraatiot. Se lisää hallintoa ja kasvattaa riskejä. Lausuntokokonaisuuden viesti on selvä: 10 % -omistusrajauksesta on luovuttava, Ekström sanoo.

Hallitus on oikeassa korjatessaan esitystä jäte- ja vesihuollon osalta – mutta se ei pelasta kansankuntamme huoltovarmuutta.

Lue lisää:

Lisätietoja:
puheenjohtaja Håkan Ekström, p. 040 828 2865, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL