Kurahousukansan puolella
On vain hetki siitä, kun raahasin omia kurahousukansalaisiani kivan päivän jälkeen päiväkodista kotiin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten ei tarvinnut olla huolissaan siitä, onko kukaan ehtinyt ottamaan syliin, jos joku asia kovasti harmitti. Tai auttamaan kumisaappaat oikeisiin jalkoihin.
Katson tämänhetkistä varhaiskasvatuksen tilannetta nieleskellen. Mitä on tapahtunut muutamien viime vuosien aikana, että tilanne on päässyt tällaiseksi kuin se nyt on?
Mietin tilannetta kahdesta eri näkövinkkelistä: äitinä, joka sai viedä lapset päivähoitoon aikana, jolloin kaikki toimi – ja nykyisin työntekijöitä edustavan ammattiliiton puheenjohtajana.
Liittojohtajan ominaisuudessa kuulen liian usein karmeita tarinoita varhaiskasvatuksen nykyarjesta. Kaikki hoitoketjun osapuolet kärsivät.
Varhaiskasvattajat uupuvat, koska henkilöresurssit ovat totaalisen riittämättömiä. Vanhemmat tuntevat huolta ja tuskaa, kun joutuvat jättämään lapset monesti tuntemattoman ihmisen käsiin. Ja lapset – nuo ketjun kaikkein kallisarvoisin osa – he eivät pääse nauttimaan tarvitsemastaan turvallisesta ja vakaasta päiväkotiarjesta.
Muutaman vuoden takainen varhaiskasvatuslain uudistus ei mennyt kuin Strömsössä. JHL lausui jo tuolloin painavan kantansa lain valuvioista. Laskelmat osoittivat, että henkilöstön rakenteen ja kelpoisuuksien muutokset tulevat johtamaan vakavaan henkilöstöpulaan. Vallitsevassa tilanteessa on tosi ikävä sanoa, että olimme oikeassa.
Tänä päivänä tilanne onkin sitten märkänä rättinä vasten kasvoja, huutava pula työntekijöistä on juuri se kriittinen kohta varhaiskasvatuksen toimimattomuudessa. Lain vaatimuksiin henkilöstörakenteesta ei pystytä vastaamaan ja samalla koko järjestelmä on heikentänyt lastenhoitajien ja sosionomien asemaa. Eikä tunnelin päässä ole valoa näkyvissä jatkossakaan, mikäli nykyiseen lakiin tarraudutaan.
Ongelmiin ei ole nopeaa ja yksioikoista ratkaisua. Muutamia asioita on kuitenkin syytä tehdä. Ja ryhtyä niihin pikaisesti.
Varhaiskasvatuslaki on avattava, ja eri ammattiryhmien lukumääriä päiväkodeissa on tarkennettava. Riittävä henkilöstö on turvattava, samalla lasten iät ja työn vaativuus pitää ottaa suhdeluvuissa aiempaa paremmin huomioon.
Varhaiskasvatukseen tulee nyt panostaa kunnolla. Rahaa on löydyttävä palkankorotuksiin. Ovet käyvät varhaiskasvatusalalta pois, ja palkkaohjelma lisäisi ehdottomasti vetovoimaa takaisinpäin. Palkan tulee vastata työn vaativuutta ja kertoa työn arvostuksesta.
Jos palaan vielä hetkeksi äitirooliin, niin tulee toisinaan pohdittua, että mitä, jos omat pojat olisivat vielä päiväkoti-ikäisiä. Pystyn täysin samaistumaan vanhempien huoleen varhaiskasvatuksen tilasta. Vanhempien ei pitäisi joutua miettimään, onko tänään paikalla tarpeeksi hoitajia tai ylipäätään päiväkodin perusturvallisuuteen ja toimivuuteen liittyviä asioita.
Varhaiskasvatuksen kriisistä ei voi puhua tarpeeksi. Eikä puhe saakaan loppua ennen kuin tilanne ratkeaa. Mutta pelkkä sanahelinä ei enää riitä, se on selvää. Lapsemme ansaitsevat niin paljon parempaa!
JHL on tänään mukana Helsingin Senaatintorilla järjestettävässä tilaisuudessa, jonka ovat järjestäneet varhaiskasvatuksessa olevien lasten vanhemmat. Tapahtuma Facebookissa: Vanhempien mielenilmaus: STOP VaKava leikki | Facebook
