Jatkuva oppiminen kuuluu kaikille – vai kuuluuko? 

Työelämä muuttuu vauhdilla. Uusi teknologia, digitaaliset järjestelmät ja vihreän siirtymän vaatimukset mullistavat työnkuvia kaikilla aloilla. Kun työn vaatimukset kasvavat, myös osaamisen pitää pysyä mukana. Mutta onko jokaisella työntekijällä tosiasiassa mahdollisuus oppia uutta ja kehittää itseään – vai jääkö osa syrjään? Kysymys on erityisen polttava nyt, kun hallitus kaavailee julkisen sektorin koulutuskorvauksen lakkauttamista.

Uusi tieto ei siirry taikaiskusta työntekijöille. Työnantajilla on vastuu tarjota kaikille reilut mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen. Kyse ei ole vain yksilön urasta, vaan myös siitä, että työntekijät jaksavat työssään ja että työpaikat pysyvät toimintakykyisinä. 

Me JHL:ssä korostamme, että jatkuva oppiminen on jokaisen oikeus koko työuran ajan – se ei saa olla pelkästään esihenkilöiden tai asiantuntijoiden etuoikeus. Olipa työvälineenä läppäri tai lattianpesukone, työnantajalla on velvollisuus tukea oppimista. 

Koulutus ei saa olla harvojen etuoikeus 

Monilla JHL:n jäsenillä koulutus toimii esimerkillisesti: kursseille pääsee työajalla, kulut korvataan ja työntekijän kehityksestä keskustellaan avoimesti. Näin sen pitäisi olla kaikilla työpaikoilla. 

Monilla tilanne on kuitenkin toisin. Esimerkiksi puhtaus- ja ravitsemisalalla sekä kirjastojen ja hallinnon tehtävissä koulutukseen osallistuminen voi vaatia omien lomapäivien käyttöä. Työnantaja ei välttämättä maksa koulutusta, eikä anna siihen edes työaikaa. JHL:n järjestämät kurssit voivat joissakin tapauksissa olla ainoa mahdollisuus kehittää osaamista, jos työnantajan tuki puuttuu. 

Koulutukseen pääsy vaihtelee paljon 

JHL:n selvitysten mukaan koulutuskäytännöt vaihtelevat suuresti työpaikkojen välillä. Yksi työntekijä pääsee helposti koulutuksiin, toinen ei ollenkaan. Usein esteenä on työvoimapula, sijaisjärjestelyjen puute tai koulutusrahojen kohdentuminen lähinnä esihenkilöille ja asiantuntijoille. 

Työnantajat myös arvioivat koulutustarvetta vaihtelevin perustein. Joskus koulutukseen saa mennä vain, jos kaikki omat työt on ensin tehty. Toisinaan työntekijöillä ei ole halua tai mahdollisuutta osallistua. Perhesyyt, väsymys tai koulutusten ajoittuminen vapaa-ajalle vaikuttavat halukkuuteen. 

Osaaminen on iso osa työhyvinvointia   

Tuottavuudesta puhutaan paljon, mutta usein unohtuu, että osaamisen kehittäminen on yksi tehokkaimmista keinoista parantaa työn tuloksia ja työssä jaksamista. 

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan (tiedote 06/2024) osaamiseen panostaminen kasvattaa tuottavuutta. Silti Työolobarometrin (2023) mukaan enää vain 40 % työntekijöistä osallistuu työnantajan järjestämään koulutukseen. Luku on mittaushistorian alhaisin. 

Erityisesti työntekijäammateissa ja pienillä työpaikoilla jatkuva oppiminen jää monesti puolitiehen. 

Monia reittejä osaamiseen 

Osaamista voi kehittää monella tavalla: kurssien, työkierron, työtoverin opastuksen, verkkokoulutusten, tapahtumien ja oman opiskelun avulla. Tärkeintä on, että työpaikoilla vallitsee myönteinen ja oikeudenmukainen kulttuuri jatkuvaa oppimista kohtaan. Ja toki, että siihen on aikaa ja rahaa. 

Koulutus kuuluu jokaiselle – myös arjen ammattilaisille 

Koulutusmäärärahoja ei saisi jakaa vain titteleiden perusteella. Kaikilla työntekijöillä, myös työntekijäammateissa, tulisi olla mahdollisuus osallistua työnantajan kustantamaan koulutukseen työajalla. Se ei saa olla kiinni siitä, löytyykö sijainen tai riittääkö budjetti vain johdolle. Lyhytnäköiset säästöt koulutuksessa voivat myöhemmin kostautua työkyvyn heikkenemisenä ja työn laadun laskuna. 

Jos halutaan pitää kiinni osaavasta työvoimasta, on huolehdittava siitä, että jokaisella on mahdollisuus oppia – ei pelkästään teoriassa, vaan myös käytännössä.