JHL:n ja Kehitysvammaliiton kysely: Positiivinen kuva vammaistyöstä lisäisi alan vetovoimaa
Kiinnostus vammaisalalla työskentelemiseen herää vasta ammatillisten opintojen aikana. Peruskoulun 9-luokkalaisia ala ei vielä kiinnosta. Tieto ja paremmat harjoittelumahdollisuudet hälventäisivät alaan kohdistuvia ennakkoluuloja. Alan julkinen, positiivinen näkyminen lisäisivät vammaistyön vetovoimaa.
Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ja Kehitysvammaliitto ovat selvittäneet vammaisalan vetovoimaa kyselytutkimuksella, jonka kohderyhmänä olivat peruskoulu 9-luokkalaiset, peruskoulujen opinto-ohjaajat, sosiaalialan opiskelijat ja vammaisalan työntekijät. Kysely on osa liittojen Värikäs vammaistyö –kampanjaa, jonka tarkoituksena on saada alalle ammattitaitoisia ja motivoituneita ammattilaisia myös tulevaisuudessa.
Kysely toteutettiin sähköisinä kyselyinä 27.2. – 6.4.2020. Kyselyyn vastasi yhteensä 183 peruskoulun 9-luokkalaista, 23 opinto-ohjaajaa, 119 sosiaalialan opiskelijaa ja 689 vammaisalan työntekijää.
Koululaisia ala ei vielä kiinnosta
Kyselyyn vastanneista peruskoulun 9-luokkalaisista suurimmalla osalla (lähes 81 % vastanneista) näytti olevan jatko-opinnoista selkeät suunnitelmat. Sen sijaan mihin ammattiin he haluavat valmistua, siihen heillä ei selvää suunnitelmaa ollut (68,5 % vastanneista).
Hoiva-alan työ tai työ vammaisten parissa ei vielä 9-luokkalaisia sanottavammin kiinnosta. Vain alle 10 % koululaisista totesi alan kiinnostavaksi tai erittäin kiinnostavaksi.
Miten houkuttelevana tai kiinnostavana näet hoiva-alan työn tai työn vammaisten ihmisten parissa? (% vastaajista)
Kyselyyn vastanneiden koululaisten mielestä vammaisalasta erittäin epäkiinnostavan tekivät työn henkinen ja fyysinen raskaus, työn sisällöllisen mielenkiintoisuuden puute ja pieni palkka.
Kyselyyn vastanneista koululaisista 67 % kertoi, etteivät he olleet saaneet lainkaan tietoa vammaisalan työstä ja työpaikoista. Vain reilu 9 % vastanneista kertoi olleensa työssä tai tehnyt työelämään tutustumisjakson jossain vammaisalan työpaikassa.
Ammatinvalinnan ohjauksen ja oppilaiden näkemyksissä suuria eroja
Hoiva-alan kiinnostavuudesta ammatinvalinnan ohjaajilla (opo) oli lähes päinvastainen näkemys kuin koululaisilla. Kyselyyn vastanneista opoista 47,8 % arveli, että koululaisille hoiva-ala näyttäytyisi kiinnostavana. Kyselyyn vastanneista koululaisista lähes 54 % piti hoiva-alaa ei lainkaan kiinnostavana.
Näkemykset vammaisalan kiinnostavuudesta osuivat koululaisten ja ohjaajien välillä hieman lähemmäs toisiaan, vaikka tässäkin erot olivat suuret. Ohjaajista 30,4 % arveli, ettei ala ollut koululaisille lainkaan kiinnostava. Koululaisista 60,4 % piti alaa ei-kiinnostavana.
JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Riitta Vehovaara pohtii, mistä näin eriävät näkemykset johtuvat.
− Ohjaajien positiivisempi kuva saattaa johtua vuosien tuomasta kokemuksesta. He kertovat eri ammattialoista monille oppilasryhmille. Ohjaajien mielikuva hoivatyön kiinnostavuudesta saattaa johtua myös yksittäisiin aloihin kohdistuneesta kiinnostuksesta. Esimerkiksi ensihoitajan työstä pyöri oma tv-sarja jokin aika sitten, ja siinä työ esitettiin välillä hieman romantisoitunakin. Osittain eriävät näkemykset saattavat johtua vastausaineiston pienuudestakin. Koska koululaisten ja opojen vastausprosentti jäi kyselyssä 15 prosenttiin, mitään yleisiä linjauksia ei voida tehdä, hän toteaa.
Miten houkuttelevana tai kiinnostavana näet hoiva-alan työn tai työn vammaisten ihmisten parissa? (9-lk) – Miten houkuttelevana/kiinnostavana hoiva-ala ja erityisesti vammaisala mielestäsi näyttäytyy peruskoulun 9-luokkalaisille?
Kyselyyn vastanneet peruskoulujen ammatinvalinnanohjaajat (opo) olivat samoilla linjoilla koululaisten kanssa siinä, että kouluissa tietoa vammaisuudesta ja vammaisalasta on tarjolla vähän. Syynä tähän on se, että ammatinvalinnanohjaustunneilla käytössä oleva aika on rajallinen. Aloja ja ammatteja on esiteltävä tasapuolisesti eikä vammaisalaan ole mahdollista käyttää enempää aikaa.
”…Ilman henkilökohtaista kokemusta esim. lähipiirin tai TET-harjoittelun kautta, yläkouluikäisen on haastavaa kiinnostua vammaistyöstä. Vammaistyö voidaan kokea jopa pelottavana, jos siitä ei ole kokemusta tai tietoa.”
Lisää tietoa ja harjoittelupaikkoja
Opojen mukaan vammaisalan kiinnostavuutta voitaisiin lisätä tuottamalla helposti saatavaa ja omaksuttavaa materiaalia ja tietoa esimerkiksi internetiin sekä lisäämällä koulujen ja vammaisalan työpaikkojen yhteistyötä työelämään tutustumisjaksojen (TET) tai kesätyöpaikkojen kautta. Myös vammaisalan työntekijät voisivat jalkautua kouluihin kertomaan omasta työstään.
JHL:n Riitta Vehovaara on samoilla linjoilla opojen kanssa. Kuntien ja yksityisten yritysten pitäisi aktiivisesti markkinoida omaa toimintaansa.
− Sekä kuntien että yritysten pitäisi tarjota enemmän mahdollisuuksia esimerkiksi TET-jaksoille, työharjoittelulle ja kesätyöpaikoille. Kun nuori pääsee näkemään mitä vammaistyö on, myös mahdolliset alaa kohtaan tunnetut ennakkoluulot ja pelotkin hälvenevät.
Sosiaalialan opiskelijat toivovat alalle positiivista julkisuutta
Sosiaalialan opiskelijoiden vastaukset vahvistavat peruskoulun 9-luokkalaisten antamia vastauksia ammatin valinnasta. Lähes 52% kyselyyn vastanneesta kertoi tehneensä päätöksen alan valinnasta vasta opintojen aikana.
Kyselyyn vastanneista opiskelijoista noin neljäsosa ilmoitti aikovansa hakeutua vammaisalalle valmistuttuaan.
Valtaosalla opiskelijoista oli henkilökohtaisia kokemuksia vammaisuudesta tai vammaisalan työstä. Yleisimpänä perusteena vammaisalalle hakeutumiseen näytti olevan halu työskennellä vammaisten ihmisten kanssa. Myös henkilökohtaiset kontaktit ja kokemukset vammaisuudesta ja vammaisalan työstä olivat osalla opiskelijoista vaikuttaneet vammaisalalle hakeutumiseen.
Miten paljon omaan päätökseesi hakeutua vammaisalalle ovat vaikuttaneet seuraavat asiat: (%)
Selvästi vähiten vammaisalalle hakeutumista ovat ohjanneet koulussa tai opiskeluissa saatu opinto-ohjaus ja työstä maksettava palkka.
Kyselyyn vastanneiden mielestä alan mielenkiintoisuus johtuu siitä, että alalla saa työskennellä ihmisten kanssa ja työ on sisällöllisesti mielenkiintoista. Myös työllisyystilanne lisäsi alan kiinnostavuutta.
Asioita, jotka tekevät alasta ei-kiinnostavan ovat työn fyysinen ja henkinen kuormitus sekä palkka.
Opiskelijoiden mielestä vammaisalan kiinnostavuus voisi lisääntyä, jos palkkausta nostettaisiin ja alaa arvostettaisiin enemmän. Opiskelijat toivoivat myös enemmän harjoittelumahdollisuuksia ja tutustumista alan työpaikkoihin. Myös alan julkinen, positiivinen näkyminen toisi mahdollisesti lisää nuoria alalle.
”Media ei myy vammaisalaa trendikkäänä tai ei oikeastaan ollenkaan. Ei ymmärretä, että vammaisalalla työskennellään ihmisten kanssa, ei pelkästään erityispiirteiden tai diagnoosien kanssa.”
JHL:n Riitta Vehovaara allekirjoittaa opiskelijoiden esittämät toiveet ja listaamat esteet.
− Fyysinen ja henkinen rasittavuus ovat tekijöitä, joihin työpaikoilla pitää vaikuttaa. Myös palkan suhteuttaminen työn vaativuuteen olisi paikallaan. Työnantajilla on tässä tuhannen taalan paikka. Alan vetovoimaisuus kasvaisi varmasti, jos rasittavuustekijöihin puututtaisiin todella ja palkkaa nostettaisiin. Samalla myös alan ilme muuttuisi positiivisemmaksi, hän toteaa.
Työntekijät tyytyväisiä työhönsä, mutta haluavat arvostusta ja parempaa palkkaa
Suurin osa kyselyyn vastanneista vammaisalan työntekijöistä (76,5 %) oli melko tyytyväinen tai erittäin tyytyväinen nykyiseen työhönsä. Erilaisista työhön liittyvistä asioista tyytyväisimpiä oltiin asiakkaiden kanssa toimintaan ja vuorovaikutukseen, työn sisältöihin ja yhteistyön sujumiseen työtovereiden kanssa.
Yksi tyytyväisyyttä lisäävä tekijä oli myös kokemus oman työn merkityksellisyydestä, siitä, kun näkee työnsä tulokset ja miten ne vaikuttavat asiakkaiden hyvinvointiin, kehittymiseen ja oikeuksien toteutumiseen.
”Koen työni erittäin merkittävänä. Parhaimmillaan oikea-aikaisella resursoinnilla ja hyvin toimivalla moniammatillisella työyhteisöllä saimme edistettyä asiakkaittemme toimintakykyä ja elämänlaatua merkittävästi.”
Suurimmat tyytymättömyyden aiheet olivat palkka, etenemis- ja kehittymismahdollisuudet työssä sekä työn henkinen ja fyysinen kuormittavuus. Työntekijät kokivat työnsä enemmän henkisesti kuin fyysisesti kuormittavaksi. Työn henkistä kuormittavuutta aiheuttavissa asioissa toistuivat kiire, se ettei ehdi saada aikaan niin paljon kuin pitäisi, ja että työntekijöitä ei ole riittävästi.
Esteiksi vammaisalalle hakeutumiselle työntekijät nostivat palkkauksen, työn arvostuksen, tiedon puutteen, alan huonon tunnettuuden ja ennakkoluulot.
Positiivinen julkisuus vähentäisi asenteellisuutta
Alan vetovoiman lisäämiseksi alalla työskentelevät esittävät hyvin samanlaisia keinoja kuin alaa opiskelevat ja opot. Vammaisuuteen ja vammaisalaan liittyvää tietoa pitäisi kouluissa ja oppilaitoksissa lisätä, alan työpaikkoihin pitäisi järjestää nykyistä enemmän tutustumis- ja harjoittelujaksoja ja alan työpaikkojen sekä koulujen tehdä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Ennakkoluuloja ja asenteita voitaisiin hälventää vammattomien ja vammaisten koululaisten tai opiskelijoiden epävirallista kanssakäymistä lisäämällä. Asenteellisuutta vähentäisi myös alan positiivinen näkyvyys julkisuudessa ja mediassa.
JHL:n ammattialatoiminnan asiantuntija Riitta Vehovaara kantaa suurta huolta vammaisalan tulevaisuudesta.
− Kyselyyn vastanneista alalla toimivista ammattilaisista reilu 45 % oli yli 50-vuotiaita. Tämä antaa tuskallisen todenmukaisen kuvan alan ikärakenteesta. On enemmän kuin tähdellistä saada alan vetovoimaa lisättyä. Muutoin meillä on edessä huutava pula ammattitaitoisista, pätevistä vammaisalan työntekijöistä, hän toteaa.
Houkuttaako vammaisalan hoivatyö -raportti
Lisätietoja: ammattialatoiminnan asiantuntija Riitta Vehovaara, p. 040 524 8876