Vuorojärjestelmän ergonomisia suosituksia

Vuorojärjestelmän suositukset ohjaavat parempaan työssäjaksamiseen ja turvallisempaan työskenetelyyn. Suositukset koskevat niin yövuoroja, työvuorojen kiertoa kuin vapaajaksojen pituuttakin.

1. Peräkkäisiä yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän (1–2 kappaletta)

Vain noin kolmasosa ihmisistä kykenee merkittävästi viivästämään uni-valverytmiään kuten useaan peräkkäiseen yövuoroon sopeutuminen edellyttäisi.

Siksi useassa peräkkäisessä yövuorossa syntyy merkittävästi väsymystä lisäävää kasautuvaa univajetta, koska yövuorojen väliin jäävä päiväuni ei ole riittävä palautumiseen. Tämä lisää esimerkiksi työtapaturman todennäköisyyttä, joka on yövuorossa muutoinkin lisääntynyt vuorokausirytmistä johtuvan vireyden laskun vuoksi.

Vähäinen määrä peräkkäisiä yövuoroja on usein edullinen myös sosiaalisen elämän kannalta.

2. Työvuorojen tulisi kiertää myötäpäivään (aamu, ilta, yö)

Työvuorojen kiertäminen myötäpäivään on edullista, koska ihmisen on helpompi viivästää kuin aikaistaa vuorokausirytmiä. Tämä luontainen ominaisuutemme voidaan hyödyntää juuri myötäpäivään kiertävissä vuorojärjestelmissä.

Myötäpäivään kiertävissä järjestelmissä kahden peräkkäisen vuoron väliin jää myös riittävästi aikaa palautumiseen.

Vastapäivään kiertävissä järjestelmissä saattaa olla nopeita vuoronvaihtoja (esimerkiksi ilta- ja aamuvuorot peräkkäisinä päivinä), joissa vuorojen väliin saattaa jäädä jopa alle kahdeksan tuntia.

3. Peräkkäisiä työvuoroja ei tulisi olla kuutta enempää

Toteutumaton viikkolepo johtaa kohtuuttomaan kasautuvaan kuormitukseen.

Aamu- ja yövuoroja sisältävässä työssä kuormitusta lisää myös kasautuvasta univajeesta johtuva väsymys.

Erityisen kuormittavissa töissä peräkkäisten työvuorojen lukumäärä on suositeltavaa rajoittaa jopa alle viiteen.

4. Vuoron keston ei tulisi ylittää 10 tuntia

Ylipitkissä työvuoroissa (yli 10 tuntia) kasautuva kuormitus kasvaa niin suureksi, että esimerkiksi työtapaturmien todennäköisyys lisääntyy merkittävästi.

Erityisen kuormittavissa töissä ei työvuoron keston ole hyvä ylittää kahdeksaa tuntia.

5. Suositeltava aamuvuoron alkamisaika on kello 7, iltavuoro päättymisaika kello 22 ja yövuoro päättymisaika kello 7

Ihmisen on hankala aikaistaa nukkumaanmenoaan, jolloin aamuvuoron alkaminen ennen kello kuutta aamulla lyhentää merkittävästi yöunta ennen aamuvuoroa.

Iltavuoron jälkeen taas useat tarvitsevat jonkin aikaa rauhoittuakseen ennen nukkumaanmenoa, jolloin iltavuoron päättyminen vasta puolenyön aikoihin viivästää nukkumaanmenoa usealla tunnilla normaalista.

Myöskään väsyttävän yövuoron venyminen pitkälle aamuun ei ole tarkoituksenmukaista.

6. Vapaajaksojen tulisi olla mahdollisimman yhtenäisiä

Jotta palautuminen peräkkäisistä työvuoroista onnistuisi, tarvitaan yleensä enemmän kuin yksi vuorokausi. Tämä tarve korostuu vuorotyössä, jossa normaalista uni-valverytmistä kiinnisaaminen saattaa viedä useammankin vuorokauden.

Myös sosiaalisen elämän kannalta useamman päivän yhtenäiset vapaajaksot koetaan usein edullisina. Optimaalista olisi, jos yhtenäinen vapaajakso olisi kolme vuorokautta tai enemmän.

7. Vuorojärjestelmän tulisi olla säännöllinen

Vuorojärjestelmä säännöllisyys ja tietäminen hyvissä ajoin etukäteen parantaa mahdollisuuksia suunnitella vapaa-aikaa ja perhe-elämää pitkäjänteisesti sekä vähentää tarvetta vuorojen vaihtamiseen.

Lisäksi vuorolistan säännöllisyys on edullista unirytmin kannalta.

8. Työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa työaikoihinsa

Omat vaikutusmahdollisuudet työaikoihin edistävät terveyttä ja lisäävät työtyytyväisyyttä.

Yksi mahdollisuus omien vaikutusmahdollisuuksien toteutumiseen on niin kutsutut työaika-autonomiset ryhmät. Tässä mallissa tietty ryhmä työntekijöitä voi itsenäisesti järjestää työaikansa työehtosopimusten ja vaadittavan miehityksen puitteissa. Jos tällainen ryhmä lisäksi ottaa yksilöllisissä työaikajoustoissa huomioon ergonomisen vuorojärjestelmän pääperiaatteet, voidaan lopputuloksen olettaa olevan paras mahdollinen.

Laatineet: Mikael Sallinen, PsT, Mikko Härmä, LkT ja Tarja Hakola, FM, Inhimillinen työ -osaamiskeskus, Työterveyslaitos.

Lisätietoa aiheesta löytyy Työterveyslaitoksen julkaisusta ”Toimivat ja terveet työajat”, Mikko Härmä.