Valinnanvapaus tai ei – Suomen on säilytettävä itsenäinen kansallinen päätösvalta sote-palvelujen tuottamisessa. Meidän on jatkossakin voitava vapaasti puuttua yritysten voitontavoitteluun ja pääomien liikkumiseen sote-palveluissa.
EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA on parhaillaan EU:n jäsenmaiden kansallisten parlamenttien vahvistettavana. Suomessa sopimus on tulossa eduskunnan käsittelyyn ilmeisesti elokuussa, mutta sen käsittelyn tapa ja laajuus ovat vielä auki.
Hallituksen esitys SOTE-uudistuksen valinnanvapauslaiksi on nyt eduskuntakäsittelyssä. Valinnanvapaus muuttaa radikaalisti Suomen sosiaali- ja terveyspalveluja ja avaa palvelutuotannon myös yksityisille monikansallisille yrityksille. Kotimaiset pk-yritykset ja kolmas sektori jäävät auttamatta jalkoihin.
Olen huolissani tulevien sote-yhtiöiden avoimuuden puutteesta. Palveluntuottajille asetetut raportointivelvoitteet eivät riitä aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseen. Kaikkien julkisia palveluja tuottavien yhtiöiden pitäisi noudattaa julkisuuslakia. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten yhteisiä verovarojamme käytetään. Avoimuus on tärkeää myös tiedotusvälineiden tiedonsaannin kannalta.
Kun valinnanvapauden tuomaan hämmennykseen lisätään vielä CETA-sopimuksen mahdolliset vaikutukset, pitäisi hälytyskellojen jo soida. Meille on vakuutettu, että julkiset palvelut ovat sopimuksen ulkopuolella. Meille on vakuutettu, ettei Suomi ole tehnyt sote-palveluja koskevia sitoumuksia. Meille on vakuutettu, ettei kerran yksityistetyn palvelun palauttaminen julkiseksi ei ole ongelma. Meille on vakuutettu, ettei CETA-sopimukseen sisältyvä uudenmuotoinen sijoittajansuoja estä kansallista sääntelyä.
Kuitenkin myös CETA-sopimukseen myönteisesti suhtautuvat asiantuntijat pitävät sijoittajansuojaan perustuvien korvausvaatimusten syntymistä valtiolle mahdollisena. Tällaisia korvausvaatimuksia voisi esittää ulkomainen sijoittaja, joka on odottanut varmaa tuottoa, mutta pettyy bisneksen kuivumiseen.
Keskustelua CETA-sopimuksen riskeistä on herätelty julkisuudessa ja eduskunnassakin. Juuri nyt on ehdottomasti tehtävä arvio CETA-sopimuksen vaikutuksista Suomen SOTE-uudistukseen. Tarpeen olisi myös järjestää sopimuksesta laaja asiantuntijakuuleminen, kuten Tanskassa tehtiin. CETA ei saa olla meillä läpihuutojuttu.
Yksityisille palveluntuottajille suunnattavaa julkista rahoitusta koskevien lakikirjausten on oltava CETA-sopimuksen kestäviä. Mitään esteitä sote-palvelujemme tuotantotavan muuttamiselle ja uudelleen julkisiksi palauttamiselle tulevaisuudessa ei saa syntyä.