Sopimiselle ja kehittämiselle kyllä, sanelulle ei
Työmarkkinajohtaja Markku Jalonen vaati 18.2. Hesarissa kunnille paikallista säästösopimista. Vaatimustaan hän perusteli työpaikkojen turvaamisella ja julkisen talouden vaikealla tilanteella. Minusta näyttää siltä, että enemmänkin kuntatyönantajaa kismittää se, että työntekijät eivät ole suostuneet alentamaan palkkojaan eikä työnantaja saa yksipuolisesti sanella, millaisia palkkoja maksetaan.
Vaatimusten perustelut ovat sitä laatua, että kysyn: pitäisikö kuntatyöntekijöiden maksaa triplalasku hyvinvointipalveluista? Ensin verojen muodossa, sitten omaa palkkaa leikkaamalla ja vielä hallitsemattomana työkuorman kasvuna.
Jalosen lupaus työpaikkojen turvaamisesta ei 90-luvun säästösopimusten kokemusten valossa ole myöskään uskottava. Uskottavuutta leikkaa tehokkaasti samassa lehdessä ollut uutinen , jossa kerrottiin kuntien kiihtyvästä palvelujen ulkoistamisesta. Kunta-alan työtä siirretään yksityisille palvelutuottajille surutta, ilman kokonaiskuvan hahmotusta.
Ulkoistaminen kohdistuu usein naisvaltaisiin, pienipalkkaisimpiin töihin. Tässä touhussa piilee vaara, josta Valtiontalouden tarkastusvirastokin on varoitellut: henkilöstömenoja leikataan ja palvelujen ostoja kasvatetaan – säästöjä ei synny. Tällaiselle toiminnalle on nimikin: hölmöläisten peiton jatkaminen.
Hölmöläisten touhu on kunnissa lopetettava ja keskityttävä palvelujen tuloksellisuuden kehittämiseen yhdessä henkilöstön kanssa.
(Kirjoitus on julkaistu myös HS:n mielipidekirjoituksissa 24.2.2015)