Onko kehno työn kehittäminen osasyy kuntien ahdinkoon?
Työn kehittäminen yhdessä henkilöstön kanssa, osallistavaa keskustelua parhaiden ratkaisujen löytämiseksi, päätösten huolellinen ja kokonaisvaltainen vaikuttavuusarviointi ennen ratkaisujen tekoa ja myönteinen, kokeiluja edistävä ilmapiiri. Kuulostako tutulta? Ei meistäkään.
Päivittäisessä työssämme olemme havainneet, että vain pienessä osassa kuntia huomioidaan tarpeeksi työntekijöiden näkökulmia työn muutoksessa ja kehityksessä. Tämä aiheuttaa voimakkaan vastakkainasettelun ennen kuin prosessi on kunnolla edes käynnistynyt.
Kehittävässä työtutkimuksessa todetaan, että käytännön työssä havaitut ongelmat kertovat koko toimintajärjestelmä kehityksestä. Vanha, nykyinen ja muotoutumassa oleva uusi toimintatapa elävät osittain samanaikaisesti ja ovat ristiriidassa keskenään – se synnyttää työhön hankaluuksia. Ristiriidasta syntyy tilanne, että uudet käytännöt on sisäistetty, mutta ne törmäävät verkoston vanhojen toimintatapojen periaatteisiin
Tämän takia nimenomaan aidot käytännön työn ja asiakkaiden kokemukset tulisi nostaa keskiöön kehittämistyössä.
Etenkin, jos organisaation ja johtamisen rakenteet ja järjestelmät muuttuvat epätahtisesti tai eri suuntaan töiden muutosten kanssa, on vaarana, että johdon ja henkilöstön väliset jännitteet kasvavat.
Kunnissa työ perustuu toimijoiden kykyyn kuvitella asiat toisiinsa kytkeytyviksi ja hahmottaa ne mielekkäänä kokonaisuutena. Tällöin kunta työantajana sekä työntekijät ovat sitoutuneita parantamaan yhteisiä toimintatapoja kuntalaisten eduksi. Tätä ei saavuteta osaoptimoinnilla, eikä ulkoistamisen ja yhtiöittämisten keinoin, vaikka näitä keinoja on monessa kunnassa kokeiltu huonolla menestyksellä.
Kunnallista päätöksentekoa leimaa monesti lyhytnäköisyys ja valitettavan usein poliittiset intressit, jotka myös estävät kokonaisvaltaisen, kokonaistaloudellisen ja työntekijälähtöisen kehittämisen. Nykyään on helpompi perustaa poliittisia ohjausryhmiä kuin sitouttaa koko kunta työntekijöistä poliitikkoihin ja kuntalaisiin yhteiseen pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Hyvän kehittämistyön puutteesta kertoo myös marraskuussa 2015 julkaistu Tekemättömän työn vuosikatsaus.
Yhteiskunta menettää vuosittain miljardeja sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista eläköitymisistä johtuviin kustannuksiin. Silti varsin usein käytetty malli kuntajohtamisessa ja työn kehittämisessä on valmiiksi tehdyt päätökset, henkilöstön sivuuttaminen ja ylhäältä johtaminen. Tätä on henkilöstön syystäkin vaikea ymmärtää.
Osa kunnista on ymmärtänyt työn kehittämisen yksipuolisena työehtojen heikentämisenä, mutta onneksi löytyy myös kuntia, jotka yhteisellä työnlaadun ja toimintatapojen kehittämisellä ovat päässeet erittäin hyviin tuloksiin.
Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on tärkeää, että työn kehittäminen tapahtuu työntekijöiden ja kuntalaisten lähtökohdista. Sen tulee tähdätä pitkäaikaisiin ja kestäviin ratkaisuihin, jotka takaavat motivoivan työympäristön työntekijöille ja hyvin toimivat palvelut kuntalaisille.