Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia – myös työehdoissa
Viime päivinä on käyty paljon keskustelua monikulttuurisuudesta ja sen hyväksyttävyydestä Suomessa. Maahanmuutto- ja monikulttuurisuusdebatti on toki on ollut käynnissä jo useita vuosia. Tämän viimeisimmän kierroksen käynnisti kuitenkin perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen kirjoitus sosiaalisessa mediassa, kun hän muun muassa antoi ymmärtää, että käynnissä on taistelu ”monikulttuurista painajaista vastaan”. Kirjoitus herätti kiivaan vastaryöpyn sekä myös kysymyksen siitä, miten hallituspuolue Perussuomalaiset aikoo suhtautua oman kansanedustajansa jopa fasistissävytteisiin ulostuloihin. Juha Sipilän hallituksen maahanmuuttolinjauksiin on selvästi kirjattu, että hallitus edistää suvaitsevaista ja ihmisarvoa edistävää keskustelukulttuuria, eikä rasismia suvaita. Muun muassa Perussuomalaisten edeltäjän, SMP:n, entinen puheenjohtaja Pekka Vennamo tuomitsi tuoreeltaan Immosen kirjoituksen.
Kysymys maahanmuutosta, siirtolaisuudesta ja monikulttuurisuudesta ei oikeastaan keskeisesti liity siihen, onko monikulttuurisuus itsessään hyvä tai paha asia tai mikä olisi lähtökohtaisesti yhteiskunnan perusolemus. On ilmiselvää, että kaikki yhteiskunnat ovat olleet tavalla tai toisella monikulttuurisia aina. Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta kysymys on puhtaasti ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta, ihmisoikeuksista sekä työntekijöiden aseman edistämisestä – siis normaalista edunvalvontatyöstä. Esimerkiksi meillä JHL:ssä on tuhansia maahanmuuttajajäseniä, jotka ovat jo nyt lähtöisin yli 120:sta eri maasta. Työperäisen maahanmuuton on myös arvioitu lisääntyvän tulevina vuosina erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa huoltosuhteen muutoksen vuoksi. Odotettavissa on siis maahanmuuttaja- ja siirtolaistyöntekijöiden ja sitä kautta myös potentiaalisten ay- jäsenten määrän lisääntyminen niillä sopimusaloilla, joilla JHL toimii. Tämä on toimintamme näkökulmasta erityisesti mahdollisuus, ei uhka.
Helsingin Sanomien Lontoon-kirjeenvaihtaja Anna-Mari Sipilä kirjoitti viime joulukuussa pääkirjoituksen palvelualojen tilanteesta Iso-Britanniassa. Hänen kolumninsa oli otsikoitu: ”Maahanmuuttajat tekevät työt puoleen hintaan ja paljon nopeammin”. Kirjoitus katsoi siis positiiviseksi asiaksi sen, että maahanmuuttajille maksetaan vähemmän palkkaa. Tekstissä todettiin lisäksi myönteiseen sävyyn, että maahanmuuttajat eivät myöskään kysele vapaapäivien perään. Siirtolaisuuden ja työperäisen maahanmuuton lisääntyessä – mitä usein kutsutaan myös työvoiman tarjonnan lisäämiseksi – ay-liikkeelle keskeistä onkin se, että kaikille ihmisille voidaan ja halutaan taata yhdenvertainen kohtelu riippumatta heidän taustastaan. Keskeisiä tavoitteita tässä ovat jo pitkään olleet muun muassa joukkokanneoikeuden mahdollistaminen ammattiliitoille sekä alipalkkauksen kriminalisointi.
Kummallekin olisi valitettavasti tarvetta. Esimerkiksi Sähköliiton ajaman kanteen ansiosta Euroopan unionin tuomioistuin antoi helmikuussa ennakkoratkaisun, jonka mukaan toisesta EU-maasta Suomeen tulevan yrityksen on noudatettava yleissitovien työehtosopimusten palkkamääräyksiä. Tällä päätöksellä saatiin noin 6,5 miljoonan euron edestä palkkasaatavia 186 puolalaiselle sähkömiehelle. Euroopan perusoikeusviraston kesäkuussa ilmestyneen raportin mukaan siirtolaisten vakava työriisto on ongelma EU:n alueella erityisesti rakennusteollisuudessa, maa- ja metsätaloudessa sekä ravintola- ja hotellialalla. Suomen osalta riskialaksi nostettiin myös siivous. Suomen osuuden tutkimuksesta toteutti Ihmisoikeusliitto.
Olli Immosen monikulttuurisuusvastainen ulostulo tuotti välittömästi myös konkreettisen joukkoprotestin. Muutaman päivän varoitusajalla usealla paikkakunnalla kutsuttiin koolle mielenosoituksia teemalla ”Meillä on unelma”. Unelmalla viitattiin tavoitteeseen avoimesta ja ihmisarvoa kunnioittavasta Suomesta, joka ei sulje ketään pois. Pelkästään Helsingissä Kansalaistorilla pidettyyn tapahtumaan arvioitiin kokoontuneen noin 15 000 ihmistä. Meillä on unelma –mielenosoitukset saivat tukea useilta eri tahoilta. Myös ammattiyhdistysliike, JHL mukaan luettuna, kannusti jäseniään ja toimijoitaan ottamaan osaa mielenilmaukseen. Teema on JHL:lle tärkeä paitsi yleisenä solidaarisuusviestinä myös osoituksena siitä, että jokainen jäsenemme on meille samanarvoinen. Tästä olemme saaneet myös paljon myönteistä palautetta.