Jättilasku julkisen sektorin naisille

Kansakunta kohisee hallituksen työmarkkinoita koskevista pakkolakipäätöksistä. Työmarkkinat ovat kuin ärsytetty mehiläispesä. Hallitus ei kuitenkaan tunnu olevan tilanteesta niin huolissaan, että peruisi perustuslakia venyttävät päätökset. Etelärannassa sen sijaan nojataan, ainakin toistaiseksi, tyytyväisinä nahkajakkarassa taaksepäin. Sinne kun näyttää ropsahtavan miljardiluokan lottopotti ilman, että omaa kuponkia tarvitsi edes neuvottelupöytään kiikuttaa.
Joku laskun aina kuittaa ja palkansaaja on hallituksen operaatiossa tukevasti kynän varressa. Toki on niin, että suunnitellut toimet kohtelevat eri palkansaajaryhmiä hyvin eri tavoin. Yli- ja sunnuntaityötä tekevät, sairauslomille joutuvat ja pitkälomalaiset saavat ekstralaskun. Kaikki nämä määreet osuvat julkisen sektorin naistyöntekijöihin. Totta kai kaikkiin julkisen alan työntekijöihin, mutta naisilla on monta riskitekijää saada isoin taakka kannettavakseen.
Sosiaali- ja terveydenhuolto pyörii pyhät ja arjet eikä siellä voi valita sunnuntaitöiden ja arkien välillä. Pienipalkkaiset työntekijät ovat saaneet hieman bonusta yli- ja pyhätöiden tekemisestä. Tähän joukkoon osuvat myös kaavaillut sairaslomapalkan leikkaukset. Naisilla ylipäätään on miehiä enemmän sairaslomia, ja julkisella alalla työt ovat myös henkisesti ja fyysisesti niin raskaista ja kuormittavia, että poissaoloja tulee väkisinkin. Aiheuttavatpa myös potilaat, asiakkaat, lapset riskin saada tarttuvia sairauksia, kun työskennellään sosiaali- ja terveydenhuollossa, koulussa tai varhaiskasvatuksessa.
Julkisen alan pidemmät lomat ovat osa työehtojen kokonaisuutta. Aikanaan osa palkankorotusvarasta on sovittu käytettäväksi lomiin. Julkisen alan työntekijät ja heidän liittonsa ovat siis arvostaneet vapaa-aikaa enemmän kuin korkeita palkankorotuksia. Pitkät lomat helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista ja parantavat työssä jaksamista ja jatkamista. Tavoitteita joita hallituksen luulisi ja toivoisi tavoittelevan, mutta ei nyt siltä vaikuta.
Nämäkään myrkyt eivät hallituksen mielestä vielä riitä. Se on ohjelmassaan uhannut vapauttaa alle vuoden määräaikaiset työsuhteet perusteista. Julkinen sektori naisvaltaisena alana käyttää kaikkein eniten määräaikaisia työsuhteita. Käräjöimme jatkuvasti niiden perusteista, mutta tulevaisuudessa se sitten loppuisi. Työnantaja saisi aina vuoden välein vaihtaa uuden nöyrän työntekijän remmiin perustelematta tarpeitaan mitenkään. Kuka uskaltaa tulla raskaaksi tai sairastaa? Palkkakulut pysyvät myös mukavasti kurissa, kun kokemuksesta ei tarvitse maksaa, lomat pysyvät lyhyinä ja uuden työntekijän voi aina asettaa palkkausjärjestelmän alarajalle tai aikaisempaa alemmalle tasolle. Naiset tosiaan halutaan ajaa työmarkkinoiden nöyräksi luokaksi. Luokaksi, jonka asemaa ei suin surminkaan haluta tai muka voida parantaa.
Hallituksen toimista on pakko käyttää tv-shopin kulunutta fraasia ”eikä tässä vielä kaikki”. Julkisen ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät, joista yli 90 prosenttia on naisia, ovat myös tasavallan ahkerimpia päivittämään ja kehittämään omaa osaamistaan. He haluavat parempaa osaamista voidakseen tehdä työpaikoilla sitä kovasti peräänkuulutettua tuottavuusloikkaa. Sitä todellista, joka perustuu osaamiseen ja uuteen tietoon ja toimintatapoihin. Nyt hallitus on kuitenkin viisaudessaan leikkaamassa aikuiskoulutustuen perusosan pois. Tämä tuki on auttanut tuhansia suorittamaan tutkintonsa loppuun tai hankkimaan uuden tutkinnon. Kun perusosa muuttuu lainaksi, käy käytännössä niin, ettei 2 500 euroa kuukaudessa tienaava lähihoitaja oppiin enää lähde. Keskimääräinen tukijakso on ollut 15 kuukautta, joten perusosan muuttaminen lainaksi tarkoittaisi yli 10 000 euron lainaa. Matalilla ansioilla ja koulutuksen tuomalla palkankorotuksella ei opiskelu enää ole mahdollista. Kouluttautuminen on tutkitusti toimiva keino myös työurien jatkamiseen. Nyt se pyyhkiytyy pois.
Muitakin onnettomasti kohdistuvia päätöksiä hallituksen papereista löytyy, mutta johonkin se piste on pantava. Muistittehan muuten, ettei tämän hallituksen ohjelmassa ollut erillistä tasa-arvotavoitetta ja -ohjelmaa. Enää en ihmettele miksi. Olivat ainakin siinä asiassa rehellisiä.