Entä jos työehtoja ei olisi?
Miltä hymysi näyttää, kun puret harmistuneen tiukasti hampaita yhteen? Kokeile, ota selfie.
Miltä tuntuisi olla henkilökohtaisena avustajana, kun työtehtävien rajaamisen ainoan ehdon kerrotaan olevan: ”Minä tekisin itse, jos olisin terve”. Vammaisen itsemääräämisoikeus on perusoikeus, mutta kyllä oikeuksia kuuluu henkilökohtaiselle avustajallekin. Työtehtävät ja työehdot pitää määritellä ja sopia. Miten neuvotellaan tilanteessa, jossa kumpikaan ei ole perehtynyt työlainsäädäntöön millään tavoin?
Työntekijän vaikutusmahdollisuudet omiin työoloihin ja työehtoihin perustuvat lakeihin ja työehtosopimuksiin. Lakeja heikomman suojaksi on laadittu ammattiyhdistysliikkeen vahvalla tuella. Ay-liikkeen välittämät viestit arjen epäterveistä käytännöistä johtavat osaltaan paljon arvosteltuun sääntelyyn. Entä jos sääntelyä ei olisi? Entä jos vammaisen tai työntekijän hyvinvointi olisi pelkästään hyvän tahdon varassa?
Muistatko vielä uutisen kesältä 2007, jossa kerrottiin intialaisperheestä, joka heitti 75-vuotiaan isoäidin roskiin? Perheessä oli tullut eripuraa eivätkä lapset ja lapsenlapset halunneet enää pitää huolta vanhuksesta. Niinpä osittain halvaantunut isoäiti oli kärrätty kaatopaikalle muiden roskien sekaan. – Onneksi meillä ei voi tapahtua mitään vastaavaa?
Ammattiyhdistysliikettä parjataan lehtien mielipidepalstoilla. Ja kun kääntää toisen posken, läimäys tulee sillekin. Vanhanaikaista, pysähtynyttä. Kuinka elämä olisi auvoista ja yritystoiminta kukoistaisi, jos asiat olisivat herrassaan. Patruunat saisivat itse päättää, kuka olisi minkäkin arvoinen. Muistutan kuitenkin, että suomalaisen työelämän suureksi puutteeksi on tutkittu hyvä johtaminen.
Tuloksellisuus ja tuottavuus kulkevat käsi kädessä hyvän johtamisen kanssa. Timantit syntyvät kovassa paineessa, innovaatiot ja luovuus eivät. Luottamusta ei rakenneta kiristämällä seurantaa. Yksipuolisella sanelulla ja määräyksillä voi kadota niin työn mieli kuin tuloksetkin.
Oletko sinä työssäsi hakkaamassa kiviä vai rakentamassa katedraalia?