Siirry sisältöön

Työelämän lyhyempi korsi

– Jarkko Eloranta

Naisten asema työmarkkinoilla on aina tärkeä puheenaihe. Palkkatasa-arvo, työsuhteiden laatu, urakehitys, perhevapaat, työuran pituus ja eläkkeiden taso ovat vain muutamia esimerkkejä siitä mitä kaikkea on tarkasteltava kun naisten asemaa työelämässä ja –markkinoilla pohditaan. Naiset vetävät valitettavasti työelämässä usein sen lyhyemmän korren. Viimeisin todiste tästä on, että paljon parjatuista nollatuntityösopimuksistakin suurempi osa solmitaan naisten kanssa.

Isoin keskustelu on tottakai naisten palkoista. Siitä, että naisen euro on vain 80 senttiä. Kolmikantaisessa samapalkkaohjelmassa oli kunnianhimoinen tavoite kaventaa palkkaeroa 15 prosenttiin tähän vuoteen mennessä. Näköpiirissä oli jo hyvän aikaa, ettei tähän tavoitteeseen päästä.

Samaan aikaan on voimistunut puhe siitä, että naisen euro onkin jo 97 senttiä eli palkkaero on jo miltei pois pyyhkäisty. Tämän koulukunnan sananselittäjät ovat sitä mieltä, että naiset hakeutuvat matalapalkkaisille aloille, tekevät rikkonaisemman työuran ja lyhyempää työaikaa. Siksi palkkaero on vain kolme senttiä ja on naisten oma vika kun suuntautuvat matalapalkka-aloille.

Työelämän eriytymistä on toki syytäkin purkaa, saada siis naisia hakeutumaan miesvaltaisille aloille ja päinvastoin. Sillä on muutakin työelämää ja työntekijöitä rikastuttavaa ja tervehdyttävää vaikutusta kuin vain ansioiden tasoittumista sukupuolten välillä. Mutta jos tätä tosiaan tavoitellaan, niin mikä motiivi miehillä olisi hakeutua pienipalkkaisiin, määrä- ja osa-aikaisiin työsuhteisiin? On siis parannettava naisvaltaisten alojen palkkoja ja työsuhteiden laatua ylipäätään.

Naisvaltaiset alat ovat pääsääntöisesti palvelutyötä, kuten hoivaa, hoitoa, opetusta ja huolenpitoa. Perustavanlaatuinen kysymys onkin se, että tulkitsemmeko ja ymmärrämmekö nämä naisvaltaiset alat lähtökohtaisesti ja pysyvästi vähemmän arvostetuiksi ja heikommin palkatuiksi kuin muun palkkatyön? Jos näin on, niin rakenteellista epätasa-arvoa on juuri tuo tulkinta ja ymmärrys – jos jokin. Jos hyväksymme tuon lähtökohdan, ihmisistä huolen pitäminen on aina ja ikuisesti vähempiarvoista ja vähäpätöisempää työtä tässä yhteiskunnassa.

Mutta emme me sitä halua, emmehän?  Julkisen sektorin ja julkisten palvelujen purkaminen ja leikkaaminen iskee sekä naisten työmarkkina-asemaan että naisten mahdollisuuksiin osallistua työelämään. Näitä asioita on hyvä pohtia näin naistenpäivänä, mutta erityisesti silloin, kun miettii kenellä äänensä eduskuntavaaleissa antaa.

Kommentit

  1. Vuonna 2013 työlliset miehet tekivät 2 203 024 000 tuntia ja naiset 1 760 649 000 tuntia (Tilastokeskus Työvoimatutkimus, Taulukot, Työvoimatutkimuksen aikasarjataulukot, 065). Vuonna 2013 työlliset miehet saivat työtuloja (palkka-, elinkeino- ja maataloustulot yhteensä) 48 078 437 000 euroa ja naiset 36 387 129 000 euroa (Tilastokeskus: Veronalaiset tulot, Taulukot, Veronalaiset tulot 2013, 4). Miesten keskituntipalkka oli 21,82 euroa ja naisten 20,67 eli naiset saivat 94,72 % miesten työtuloista.

    Näissä luvuissa on mukana yrittäjät, osa-aikatyöntekijät, palkkatulona verotettavat tulot ylitöistä ja palkka sivutoimesta.

    Jos on tasa-arvon mukaista, että ylitöistä maksetaan korotettua palkkaa ja että esimerkiksi yötyöstä maksetaan yötyölisää, ei tuossa 5 % erossa ole mitään tasa-arvon vastaista. Ylityölisät kun ovat noissa euroissa mukana korotettuina tuntipalkkoina, mutta työtunnit vain yksinkertaisina tunteina.

    Jos näistä työllisten luvuista siirrytään kokoaikaisten palkansaajien päätoimen ansioon, tulee tehdä seuraavat korjaukset:
    1. Poistaa yrittäjät. Miesyrittäjien tulotaso on 30 % korkeampi kuin naisyrittäjien. Yrittäjistä on miehiä kaksi kolmasosaa. Poistetaan enemmmän hyvätuloisia miehiä.
    2. Poistaa osa-aikaiset. Osa-aikaisten keskituntipalkka on noin 90 % kokoaikaisten keskituntipalkasta ja naisia on osa-aikaisista kaksi kolmasosaa. Poistetaan enemmän huonotuloisia naisia.
    3. Pitää poistaa sivutoimien palkkojen vaikutus. Miehet tekevät enemmän sivutoimista työtä (lääkärit ym asiantuntijat, hallintoneuvostojen jäsenet ym luottamustoimet) ja heidän palkkansa on naisia parempi sivutoimesta sillä naisten sivutoimet ovat isolta osin alemmin palkattua työtä kuten siivousta, tarjoilua jne.

    Kaksi esimerkkiä epätasa-arvoisesta palkkavertailusta ja suoranaisesta valehtelusta:
    Esimerkki 1: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Julkishallinnollinen organisaatio, https://fi-fi.facebook.com/tasaarvo, 25. helmikuuta kello 6:05 on tällainen väite: ”Kannattaa muistaa, että palkkaeroissa on otettu huomioon miesten ja naisten erilaiset työtunnit.”
    Esimerkki 2: Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön projektipäällikkö Outi Viitamaa-Tervonen Eduskunnassa TANE:n kokouksessa 25.2.2015 kello 14.15: ”Vertailukelpoisia tuloksia voidaan saada vain tarkastelemalla työpanoksen määrän huomioivaa säännöllisen työajan palkkaa. Jotta tehdyn työn määrä ei vaikuttaisi, on katsottu hyväksi tarkastella säännöllisen työajan ansioita.”

    Tilastokeskuksen ansiotasoindeksi on palkkarakennetilaston lisäksi se toinen virallinen palkkatilasto, jossa kuukausipalkkaisten erilaisia työaikoja ei huomioida. Se käy päivänselvästi ilmi ansiotasoindeksitilaston käsikirjasta, joka on luettavissa verkossa Tilastokeskuksen sivuilla. Silti se on feministitutkijoiden mukaan tasa-arvoinen palkkavertailu.

    Ystävällinen muistutus feministeille: Jos ette lopeta epätasa-arvoisen palkkavertailun levittämistä ja sen sisällöstä valehtelua, teidän muutkin tasa-arvovaatimuksenne joutuvat outoon valoon. Valehtelulla ei pärjää pitkässä juoksussa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*