Siirry sisältöön

Tuomioistuimeen vai neuvottelupöytään?

– Hannu Moilanen

Ammattiliitot kohtaavat paljon arvostelua tänä päivänä. Liittojen olemassaololle halutaan selkeitä perusteluja ja kriittisimmät puhujat toivovat ammattiliittojen lakkauttamista. Monissa tilanteissa kritiikistä puuttuu konkretia. Kun asiaan otetaan kantaa ja halutaan jotain muuta tilalle, tuo ”muu” jää usein hämärän peittoon. Jotain pitäisi saada, ihan sama mitä, mutta jotain!

Perhe- ja työelämän yhteensovittaminen sekä työssä jaksaminen korostuvat nykyajan työelämässä. Nämä teemat näkyvätkin yhä useammin työehtosopimuksia koskevissa neuvotteluissa niin työpaikoilla kuin työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöydissä. Nyt neuvotteluissa oleva vuosityöajan pidennys 24 tunnilla ei olisi tuomassa ainakaan helpotusta yhteensovittamisen haasteisiin.

Tilanteessa, jolloin työnantaja on rikkonut lakia tai työehtosopimusta ja työntekijälle kuuluvat oikeudet ovat uhattuna, alkaa moniportainen neuvottelu. Tilannetta selvitellään aluksi paikallisesti työntekijän, työnantajan sekä luottamusmiehen yhteistyönä. Jos sopua ei synny työpaikalla, asiaa käsitellään ammattiliitossa alue- tai keskustoimiston tasolla. Kun riitatilanne saadaan selvitettyä, joissakin tilanteissa se voi merkitä jopa muutoksia työehtosopimuksiin.

Neuvottelu ei ole erimielisyyksien selvittämisessä ainoa tie. Toinen, raskaampi tie on haasteen nostaminen ja asioiden vieminen suoraan oikeuteen. Tässä tapauksessa kustannukset ovat aivan toista luokkaa kuin neuvottelemalla. Olen miettinyt, haluavatko liittojen toiminnan lopettamista vaativat kriitikot todella mieluummin ratkoa asioita mieluummin oikeudessa kuin paikallisesti neuvotellen?

Meillä ei ole Suomessa ryhmäkannetta, minkä vuoksi asiansa osaava lakimies voi laskuttaa yksittäisen ongelman selvittämisestä (esimerkiksi maksamattomiin palkkoihin tai laittomiin irtisanomisiin liittyen) jopa kymmeniä tuhansia euroja tilanteessa, jolloin samaan kanteeseen on lähtenyt mukaan useita, jopa kymmeniä työntekijöitä. Ja jos juttuja on useita kymmeniä, kustannukset ovat äkkiä todella suuria.

Vaikka työntekijä ei oikeuden päätöksen mukaan saisikaan korvauksia työnantajalta, ainakin se on varmaa, että lakimies laskuttaa tekemästään työstään joka’ikisen euron, vaikka ulosottoteitse. Tämä voi olla työnantajalle todella kallis tapa ratkoa erimielisyyksiä. Maine voi myös mennä, mikäli sama työnantajan nimi näkyy toistuvasti tuomioistuimien pöytäkirjoissa.

Ammattiliiton edustajilla, luottamushenkilöillä ja yhdistysten puheenjohtajilla sekä yhdistyksillä on paljon sananvaltaa sopimusasioissa. He voivat sopia asioista, jotka koskevat satojen ja isoilla sopimusaloilla jopa tuhansien edustamiensa jäsenten asioita. Tästä järjestelmästä on se hyöty, että työnantajan ei tarvitse sopia jokaisen työntekijän kanssa erikseen asioista. Erityisesti suurille työnantajille neuvottelu olisi sekä työlästä että paljon aikaa vievää. Jos joku tätä mallia oikeasti haluaa, täytyy kyseessä olla syvä tietämättömyys.

Työehtosopimus ja työlainsäädäntö asettavat neuvotteluille reunaehtoja, jotka takaavat kuitenkin vain minimiehdot, joita työpaikoilla on noudatettava. Neuvottelujärjestelmä takaa myös järjestelmällisyyden ja ennakoitavuuden työmarkkinoille.

Viime aikoina julkisuudessa neuvottelujärjestelmää on kritisoitu ja kyseenalaistettu voimakkaasti. Palautetta on tullut erityisesti Kokoomuksen suunnalta ja näyttääkin siltä, että neuvottelutoiminnan asemasta tietyt tahot haluaisivat ottaa käyttöön sanelun, keinoista ja seurauksista välittämättä. Myös EK on voimakkaasti vaatinut neuvottelujärjestelmän muuttamista, mm. puheenjohtajansa Matti Alahuhdan vetämänä.

Yksittäisillä työpaikoilla on paljon joustoa ja mahdollisuuksia, joita paikallinen sopiminen tarjoaa, mutta usein ongelma on rohkeuden puute, osaamattomuus tai tietämättömyys. Esimerkiksi Paltalaisessa ympäristössä, yksityisillä aloilla ja teknologiateollisuudessa järjestelmä on toiminut monilla työpaikoilla hyvin. Siellä työehtoja ei ole määrätty pelkän sanelun kautta vaan on myös tehty sopimuksia, jotka ovat molempien osapuolien kannalta järkeviä ja hyviä.

On hyvä tiedostaa, että ammattiliitto edustaa ensisijaisesti jäseniään ja pyrkii edistämään heidän asemaansa työelämässä. Ammattiliitot vaikuttavat laajasti myös koulutukseen, elinkeinopolitiikkaan, eläkkeisiin ja myös sosiaalisiin etuihin. Kun historiaa katsoo taaksepäin, ammattiyhdistysliike, yhdessä sopien, on tässä tehtävässä saanut Suomessa paljon hyvää aikaiseksi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*