Siirry sisältöön

Sote-uudistuksesta demokratian voitto

– Vesa Mauriala

Sote-uudistuksen myötä hyvinvointialueiden rahoituksen olisi järkevää perustua nykyisen kuntaveron tapaan kunkin alueen asukkailta kerättävään maakuntaveroon, jota täydennettäisiin valtionosuusjärjestelmällä. Valtaan äänestetyille maakuntapäättäjille pitäisi antaa valta kantaa vastuunsa uudistuksen rahoittamisesta.

Sote-uudistus on vihdoin tulossa päätösvaiheeseen eduskunnassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä pelastustoimi tullaan siirtämään kunnilta hyvinvointialueille maakuntiin. JHL on hankkeen eri vaiheessa suhtautunut muutokseen myönteisesti. Näemme kuitenkin, että kehittämistyötä on jatkettava vielä tällä vaalikaudella päättämällä maakuntaveron käyttöönotosta, koska suomalaiseen kunnalliseen ja alueelliseen itsehallintoon kuuluu, että päätösvalta ja vastuu päätöksistä ovat samoissa käsissä.

Sote-uudistuksen tavoitteena on varmistaa palvelut tilanteessa, jossa Suomen väestö ikääntyy voimakkaasti. Vaikka tavoitteena on myös hillitä sote-menojen kasvupaineita, on selvää, että aina 2040-luvulle asti sote-menot kasvavat. Todennäköisesti siis myös veroaste lievästi nousee riippumatta siitä, millainen sote-malli Suomessa on käytössä.

Aika on jo ajanut sen ohi, että kunnat vastaisivat sotesta, koska valtaosa kunnista on liian heikkoja järjestämään sote-palvelunsa itse. Tällä hetkellä Manner-Suomessa on 293 kuntaa. Kaikki järjestävät erikoissairaanhoitonsa kuntayhtymissä eli sairaanhoitopiireissä. Kuntayhtymissä tai isäntäkuntamallilla perusterveydenhuollon järjestää noin 220 kuntaa. Käytännössä terveydenhuolto on siis jo siirtynyt pois kunnista.

Kunnilla ei ole käytännön voimaa ohjata superkuntayhtymien toimintaa. Menettelytavoista on kylläkin sovittu perustamissopimuksissa, mutta käytännössä kuntien tehtäväksi jää laskujen maksaminen sekä menoylitysten hyväksyminen lisätalousarvioissa. Kuntayhtymien hallinnossa toimivilla päättäjillä ei myöskään ole käsissään sitä valtaa, jonka he tarvitsisivat. Heiltä puuttuu oikeus päättää kuntayhtymän tuloista. Asia on näin, koska kuntayhtymillä ei ole verotusoikeutta. Maakuntavero ratkaisisi ongelman.

Sote-uudistuksen rahoittamisessa olisi järkevää edetä samalla mallilla kuin kunnissa nyt on: pääosa verotuloista kerätään itsehallinnolliselta alueelta, mutta väestö- ja asukaspohjan eroja tasataan valtionosuuksilla. Tähän valtionosuudet ovat nimittäin alun perin tarkoitettukin. Kun tulot ja menot ovat päättäjien omissa käsissä, syntyy myös kannuste toimia järkevästi. Maakuntavero ei siten ole tärkeä vain demokratian kannalta – se on tärkeä myös hyvinvointialueiden johtamisen kannalta.

Kun alkuvuodesta järjestettävissä maakuntavaaleissa valitaan eri puolueiden parhaat voimat, päättäjät tulevat vaatimaan itselleen täyttä päätösvaltaa hoitaa alueensa sote- ja pelastustoimen palveluita. Käytännössä tämä tarkoittaa myös maakuntaveron käyttöön ottamista. Kun verotus ratkaistaan oikein, tulee meneillään olevasta sote-uudistuksesta suuri demokratian voitto.

Teksti on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 20. kesäkuuta 2021.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*