Siirry sisältöön

Sivistysalojen neuvotteluissa odotettavissa värikkäitä vaiheita

– Reetta Kuosmanen

Sivistysaloilla on vietetty monia laihoja vuosia edellisen hallituksen koulutusleikkausten jäljiltä. Nyt on aika kääntää kurssi: sivistysalojen monialaisista ammattilaisista muodostuu korkean osaamisen Suomi, muistuttaa sopimustoimitsija Reetta Kuosmanen.

Tämä ei ole blogi vaan melkeinpä romaani! Aion nimittäin avata tässä pitkähkössä kirjoituksessani perusteellisesti, miksi ei ole odotettavissa, että ratkaisut syntyvät tällä neuvottelukierroksella helposti.

Olemme JHL:ssä koonneet Sivistystyönantajien kanssa neuvoteltavien sopimusten asiat Sivistystiimiksi. Se käsittelee yksityisen opetusalan, ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten, yliopistojen, Helsingin yliopiston kiinteistöpalveluyhtiön (HY24/7) ja Kansallisgallerian sopimus- ja toimintaympäristöasioita verkostomaisesti. Neuvottelijoiden lisäksi JHL:n asiantuntijoita tiimissä on kaikilta toimialueilta.

Sivistysalojen kevään neuvottelukierros käynnistyy perjantaina 7.2. Olemme samalla päivämäärällä irtisanoneet Sivistan kanssa sovittavat työehtosopimukset päättymään maaliskuun loppuun. Sopimusten irtisanomiseen ei sisälly sen merkitsevämpää draamaa, vaan se on luonnollinen osa neuvotteluprosessia, jotta työehtosopimusten sisältöjen kehittämisestä päästään aidosti keskustelemaan.

Neuvottelukierroksesta ennustan poikkeuksellisen vaikeaa ja työlästä. Sivistystyönantajat on julkaissut jo ennen ensimmäistäkään tavoitepaperin vaihtamista uhkailevan ja vaatimuksia sisältävän tiedotteensa. Tiedotteessaan Sivistan työmarkkinajohtaja Anne Somer syyttää järjestöjä työtaistelutoimien valmistelusta sekä ylimitoitetuista palkankorotusvaatimuksista. Toistan, yhtäkään tavoitepaperia ei ole JHL:n neuvottelemissa sivistysalojen neuvottelupöydissä vaihdettu ennen kuin vasta tänään.

Neuvottelevien järjestöjen ydintoimintaan kuuluu järjestövalmiuden ylläpitäminen. Työehtosopimusneuvotteluissa ”myydään” työrauhaa: jos sopimukset eivät synny, käytetään tarkkaan harkiten työtaistelutoimenpiteitä sopimusten aikaansaamiseksi. Silloin erityisesti sinua, JHL:n jäsentä tarvitaan tueksi, että saamme viestin perille tavoitteidemme maaliin saattamiseksi.

Neuvottelutavoitteista viestiminen yleisellä tasolla on samalla tavalla JHL:n ja muiden järjestöjen ydintoimintaa. Neuvottelutyöskentelyn tuoksinassa yksityiskohdista ei pysty kukaan tarkasti viestimään, sillä neuvottelemisen tavoitteena on mahdollisimman tyydyttävän sopimuksen valmistuminen tavoiteajassa. Neuvotteluita ei käydä julkisuudessa, vaan sopimukset syntyvät – toivon mukaan – neuvotteluhuoneissa jäseniltämme kerättyjen tavoite-evästysten yhteensovittamisella ja ankaran neuvottelutyön lopputuotteena.

Sivistysalojen maali häämöttää maaliskuun lopussa. Työnantajan kanssa on helmi-maaliskuulle sovittuna neuvottelutapaamiset, aluksi kerran viikossa, ja lopulta useita kertoja viikkoon.

Olkoonkin, että Sivistan neuvottelutiedote oli sisällöstä päätellen suunnattu opettajien työehtojen närppimiseen, on syytä muistuttaa, että sivistyksen tekijöinä ja heidän sopimustoimintansa kohteena on myös merkittävä joukko muuta henkilöstöä; siistijöitä, kanslisteja, tietohallintoasiantuntijoita, kiinteistönhoitajia, ohjauksen ammattilaisia jne. Näiden meidän jäsenten aseman edistäminen on tärkeää. Emmekä pysy hiljaa odottelemassa murusten putoamista pöydän viereen, vaan täydellä teholla puolustamme omiamme ja vaadimme työehtojen kehittämistä kaikille henkilöstöryhmille.

Tavoitteet kierrokselle

Neuvottelutavoitteita on valmisteltu yhdessä muiden järjestöjen kanssa tiiviisti jo syksystä alkaen. Tämä on ollut tärkeä prosessi: olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja tarkentamaan epäselviä kysymyksiä. Valmistelua on tehty yksityisen opetusalan poolissa (mukaan lukien aikuiskoulutuskeskukset) Jytyn ja OAJ:n kanssa. Yliopistopoolissa (ml. Kansallisgalleria) valmistelua on tehty JUKO:n ja Pron kanssa. HY24/7:n valmistelut on tehty Pron kanssa. Hyvin sujuneen järjestöyhteistyön vuoksi meillä neuvotteluihin osallistuvilla JHL:läisillä on selkeä käsitys, mitä tavoittelemme ja miten. Meillä ei myöskään ole toisistamme poikkeavia tavoitteita, vaan voimme yhteisessä rintamassa ajaa tavoitteitamme uusiksi sopimuskirjauksiksi.

JHL:n keskeisiä neuvotteluteemoja sivistysalojen neuvotteluissa ovat palkankorotukset, KIKY:n poistaminen, työelämän joustot elämän muutostilanteissa sekä tasa-arvo työelämässä. Tämän ohella on lisäksi muita tavoitteita, mm. henkilöstön edustajien toimintaedellytysten parantamiseen ja paikalliseen sopimiseen liittyen. Avaan näitä seuraavassa hieman.

Palkkateemat

JHL:n tekemien kyselyiden (toukokuu 2019 ja syksy 2019) sekä lukuisten jäsentapaamisten perusteella meillä ei ole minkäänlaisia paineita puuttua palkkausjärjestelmiin mitenkään radikaalisti. Tällaista erityistä evästystä on tullut mm. Kansallisgallerian JHL:läisiltä. Hienosäätöä on toki tehtävä. Muutoin tärkein tavoite on, että palkat korottuvat niin, että ostovoima vähintäänkin säilyy. Tämä ei tarkoita mitään maata ravistelevia palkankorotusvaateita eurojen tasolla, mutta yleisessä linjassa vähintäänkin pysytellään.

Esimerkiksi yliopistoissa on koko sen sopimuksen kymmenvuotisen historian aikana jokaisella neuvottelukierroksella lisätty jokin uusi elementti palkkausjärjestelmään tai tuotu uutta sovellettavaa paikallistasolle. Olen vahvasti sitä mieltä, JHL:n yliopisto-aktiivien kannustamana, että nyt on aika keskittyä siihen paikalliseen soveltamiseen ja laittaa palkkausjärjestelmä toimimaan normaalisti sen sijaan, että kehittelisimme jälleen jonkin ylimääräisen palikan systeemiin neuvottelupöydässä. Muun henkilöstön palkkausjärjestelmän rakenteessa on huomioitavaa: laajentunut asiantuntijatyö edellyttänee palkkatilastojen tarkastelua suurennuslasin kanssa ja tämän huomioimista jatkossa palkkaa määritettäessä. Koska HY24/7:n palkkausjärjestelmä kumpuaa yliopistotaustasta, on siellä erityisiä menettelyihin liittyviä tavoitteita, joita on aktiivien kanssa laadittu.

Yksityisen opetusalan poolissa tilanne on hieman kiemuraisempi. Palkkausjärjestelmäkin on moneen otteeseen todettu toimimattomaksi sen edellyttämällä tavalla. Se on myös määräyksinä kirjoitettu siten, ettei siihen sopijapuolet pääse tarttumaan oikein mistään suunnasta. Palkkausjärjestelmää on yritetty kehittää, mutta joka kehittämistyön viime metreillä työnantajapuoli on tuonut jonkun erityisesti järjestelmän toteuttamista heikentävän elementin, minkä vuoksi emme ole voineet sopia sen hyväksymisestä, edes kokeiluluontoisesti.

Yksityisen opetusalan palkkausjärjestelmä antaa jo nyt valtavasti mahdollisuuksia sopia paikallisesti. Tosin ko. sopimuksen soveltamisalalla on valtavasti erilaisia ja henkilöstömäärältään erikokoisia oppilaitoksia, pienistä kuvataideoppilaitoksista, peruskouluista ammattikorkeakouluihin ja koko valtakunnan alueella toimiviin ammatillisiin oppilaitoksiin, mikä tekee toimivan palkkausjärjestelmän laatimisesta työehtosopimustasolla äärimmäisen vaativan tehtävän. Tätä työtä opetusalalla olen ollut yrittämässä yli kymmenen vuotta, enkä pysty uskomaan, että tälläkään neuvottelukierroksella tekisimme suuntaa muuttavia innovaatioita yksityisen opetusalan palkkausjärjestelmän muuttamiseksi paremmin työntekijän kokemusta, osaamista, työn vaativuutta ja siitä suoriutumista kannustavampaan ja huomioivampaan suuntaan.

Aavistuksena on, että Sivista tuo pöytään erilaista palkkaukseen rakenteeseen kajoamista, mutta ainakaan tässä vaiheessa en neuvottelijana ole motivoitunut käsittelemään tätä tematiikkaa, kun monta tärkeämpää yksityiskohtaa täytyisi ratkaista ennen sitä. Sivista ei myöskään ole pystynyt tuottamaan (itsestään riippumattomista syistä) sellaista tilastollista aineistoa, jolla voitaisiin täsmällisesti toteamaan nykyisen palkkausjärjestelmän täysimääräistä käyttöä. Tämä johtuu siitä, että Sivistan vuosittain toteuttamaan palkkakyselyyn eivät koulutuksen järjestäjät vastaa ”täydellisesti”, joten käytettävissämme ei ole todellista palkkausjärjestelmän käyttöä todistavaa tilastoaineistoa. Eikä ilman faktoja voi tehdä suuria muutoksia palkkausjärjestelmän rakenteisiin. Sellainen olisi sinisilmäistä.

Työajat

Suurin paini käytäneen työaikojen ympärillä. Tähän vaikuttavat tavoitteemme KIKY:n haittavaikutusten poistamiseen ja vuodenvaihteessa uusiutunut työaikalaki. Yliopistopoolissa (mukaan lukien HY24/7) keskustelua uuden työaikalain tiimoilta käydään esimerkiksi työaikapankin muuttamiseksi ja enimmäistyöajan tasoittumisjakson tiimoilta. Työaikapankki ei aiheuta uhkaa, vaikka se muutettaisiinkin työaikalain mukaiseksi (esim. mitä asioita voidaan pankkiin laittaa – listan laajentaminen), mutta vuoden tasoittumisjaksoa enimmäistyöajan tarkasteluun ei voi hyväksyä. Aika on yksinkertaisesti aivan liian pitkä, jotta työajat säilyisivät hallinnassa. Enimmäistyöaikatarkastelun piiriin kuuluu lain mukaan jatkossa ylityön ohella myös erilaisten työaikajärjestelmien ja työaikapankin sekä liukuvan työajan seurantajärjestelmien tuottama data yksilöllisistä toteutuneista työajoista. Laki antaa mahdollisuuden neljän kuukauden tarkastelu- ja tasoittumisjaksoon. Tätä voitanee tarkastella (sic!) myötäilemään käytössä olevia työajan tasoittumisjärjestelmiä, mitä esimerkiksi yksityisellä opetusalalla on laajasti käytössä.

Yksityisellä opetusalalla on vielä erityiset työaikoihin liittyvät ongelmansa. Ammatillisten oppilaitosten opettajien vuosityöaika syntyi vuosi sitten hieman sekavissa olosuhteissa. En käy niitä enempää tässä erittelemään. Ammatillisten oppilaitosten ohjaajat ja muut opetuksen harmaassa välimaastossa työskentelevät työntekijät jäivät merkilliseen välitilaan työaikojensa ja palkkauksensa suhteen, eikä asiaa ole vielä saatu kunnolla ratkottua. Hankaluutta aiheuttavat palkkamääräykset esimerkiksi silloin, kun ohjaaja toimii opettajan sijaisena lyhytaikaisesti. Työehtosopimus antaa puitteita tämän ratkaisemiseen (esim. erotuspalkka tai tehtäväkohtainen lisä), mutta yksityiskohtaiset sovellukset taikka ohjeet erotuspalkan määrittelemiseksi puuttuvat. Toki tilanne on se, että vuosityöaikaa otetaan vasta hiljalleen käyttöön, eikä varsinaisia toteutumia ole todennettavissa. Kaikki työaikoihin kajoamiset liittyvät toki yhteen, ja ne on ratkaistava kokonaisuutena. Vuosityöaikaan liittyvät puutteet ovat yksi teema muiden joukossa.

KIKY

Mutta se KIKY. Ehdoton tavoitteemme on se, että työaikamääräykset säännöllisen työajan suhteen palautetaan vuoden 2016 tasolle. Tässä vaiheessa ei mitään kompensointikeskustelua – esim. yleistä linjaa pienempinä palkankorotuksina – ryhdytä käymään. Olemme neuvottelupöydissä tuntosarvet törröllään, mitä asian tiimoilta tapahtuu nk. vientialoilla, joiden tueksi tämä KIKY touko-kesäkuussa 2016 runnottiin kaikille sopimusaloille. Noissa vientialojen pöydissä neuvottelut ovat kesken, eikä niidenkään ratkettua ole helppoa tietä asian esiintuomiseksi muissa sopimuspöydissä. Sivistystyönantaja tuntuu vetävän tiukkaa linjaa sen suhteen, että se mikä on kirjoitettu, on sovittu pysyväksi. Vaan meidän kantamme on, että nyt neuvotellaan, ja koko kirja voidaan avata tarkasteltavaksi työaikakirjauksia myöten. Ja olisi huomattavan epäoikeudenmukaista, mikäli muissa sisarpöydissä asia saataisiin ratkaistua toivomallamme tavalla, mutta sivistysalojen pöydissä jäätäisiin mököttämään siihen pimeään nurkkaan, minkä KIKY-ratkaisu aikoinaan loi.

Joustot

Työelämän joustoihin liittyviä tavoitteitamme ovat mm. omaishoitovapaan mahdollistaminen, palkallisen isyysvapaan laajentaminen 18 päivään sekä sairaan lapsen hoitovapaan ikärajan nostaminen 12 ikävuoteen. Nämä tavoitteet liittyvät toki työaika- ja palkka-asioihin tiiviisti. Tasa-arvon edistämiseen liittyvät tavoitteet keskittyvät palkkausjärjestelmiin ja rekrytointeihin linkittyvän anonymiteetin ympärille. Tämän juurisyynä on se, että esimerkiksi yliopistoissa, Kansallisgalleriassa tai HY24/7:ssa palkkausjärjestelmän mukainen arviointityö saattaa henkilöityä, kun ilmi käy, että ”Raijan” palkkavaatimuksesta on kyse, eikä pystytä keskittymään siihen, miten tämä tehtävä sijoittuu vaativuusryhmittelyyn. Tällainen on täysin inhimillistä toimintaa, vaan työehtosopimukseen kirjaamalla esimerkiksi se, että arviointiryhmä käsittelee pyyntöjä nimettömästi, voitaisiin hälventää tällaista henkilöitymistä.

Paikallinen sopiminen

Sivista on useissa eri ympäristöissä korostanut paikallisen sopimisen merkittävyyttä. Sinänsä ei meillä JHL:nä ole mitään tätä tai paikallista sopimista vastaan. Paikallisen sopimisen laajentaminen ja pelkästään vahvistaminen edellyttää henkilöstön edustajien aseman varmistamista: luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen koulutusoikeudet tulee saada yhtenäisemmäksi, korvaukset kohdalleen ja huomioimaan oppilaitoksen tai yliopiston koko paremmin. Tiedonsaantioikeuksia tulee kehittää siten, että kaikki henkilöstö on luottamusmiehen tiedonsaannin ja palveluiden piirissä, koulutussopimuslaiset, työharjoittelijat, määräaikaiset ja ulkopuolinen työvoima, esim. vuokratyöntekijät. Luonnollisestikin tähän liittyen, jotta voimme tarjota parasta mahdollista paikallista sopimista tulee yksi KIKY:n haittavaikutuksista poistaa, eli työehtosopimuksiin palautetaan nk. liittokuittaus, jolloin työehtosopimuksen tasoinen paikallinen sopimus saa aidosti tes-tasoisen, valvottavissa olevan sitovuuden.

Lopuksi vielä sivistysalojen sopimisen toimintaympäristön muutoksesta.

Sivistystyönantajien jäsenenä ovat nyt lähes kaikki ammattikorkeakoulut (muutamaa lukuun ottamatta, jotka ovat Avaintan jäseninä). Työnantajien jäsenyyden muutos on tuottanut paljon työtä luottamusmiestehtävissä toimiville ja heidän työtään tukeville aluetoimistoille, kun työehtosopimussiirroksia on sorvattu. Lisäksi joissakin ammattikorkeakouluissa on tiivistetty yhteistyötä tai jopa fuusioiduttu tai ainakin siirretty osa henkilöstöstä yliopistojen henkilöstöksi. Myös tämä on ollut työlästä monelle. Ammattikorkeakoulujen työehtojen edunvalvonta ehkä tässä yhteydessä kuitenkin helpottuu, kun lähes kaikki ovat samassa, yksityisen opetusalan työehtosopimuksen piirissä. Työehtosopimuksen kehittäminen vaatinee kuitenkin terästämistä: yksityisen opetusalan työehtosopimus tarjoaa erityisiä määräyksiä vain ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstöön tai pedagogisissa asiantuntijatehtävissä toimiville.

Ammattikorkeakoulujen erityinen tehtävä korkeakoulukentässä saattaa tulevaisuudessa edellyttää työehtojenkin osalta jotakin tarkennusta, eikä vähiten palkkausjärjestelmän tiimoilta. Tulevissa neuvotteluissa esiin noussee asiantuntijatyön toisenlainen kirjaaminen vähintäänkin amk-opettajien määräyksiin. Samalla on kuljetettava koko ammattikorkeakoulutuksen henkilöstön työehtojen kehittämistä tasaveroisesti. Tekemistä riittää tulevillekin vuosille.

Oppilaitoksissa, korkeakoulutuksessa ja yliopistoissa on takana monta laihaa vuotta; edellisen hallituskauden koulutusleikkaukset tuntuvat resursoinnissa vielä pitkään. YT-kierre on ollut kammottava kaikilla sivistyksen osa-alueilla useiden vuosien ajan, eikä oikein vieläkään näy loppua tälle. Onneksemme nykyinen Suomen hallitus on jo alle vuodessa saanut aikaan ryhtiliikkeen, ja esimerkiksi yliopistojen indeksijäädytys on lopetettu. Myös korkeakoulutuksen strateginen rahoitus antaa viestin, että koulutuksen uudet ja laajentuvat tehtävät edellyttävät silkkaa rahaa, jotta ne voidaan toteuttaa. Oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan myös toista astetta edellyttää monentasoista lisäresurssia myös koko henkilöstön suhteen.

Laihat vuodet aiheuttivat esimerkiksi yksityisessä oppilaitoskentässä ns. kesäkeskeytyksen rankkaa hyväksikäyttöä, josta joudutaan kärsimään vielä pitkään. Sivistysalojen edunvalvojana en suostu hyväksymään tätä menettelyä, jossa osa palkkatulosta laitetaan yhteiskunnan maksettavaksi työttömyysturvana ja vielä aiheutetaan esim. menetettyinä vuosilomakertyminä työntekijälle lisää harmia. Asiaa pidetään taatusti esillä myös tulevassa neuvottelurupeamassa. Mihinkään työsuhteen ehtojen heikennyksiin emme tule suostumaan.

Koulutuksen kulurakenne koostuu suurimmalta osaltaan henkilöstöstä. Ihmiset ovat koulutuksen resurssi. Koulutuksen tavoitteiden onnistuminen edellyttää osaajia, jotta osaajia voidaan kouluttaa. Jotta tiukkoihinkin tavoitteisiin voidaan sitoutua, täytyy tämä huomioida palkassa. Palkankorotusvaatimukset myös sivistysaloilla ovat perusteltuja monen laihan vuoden jälkeen: on joustettu ja muutettu toimintatapoja, luovuttu ja kiristetty vyötä. Sivistyksen tekijöitä ovat tutkijat, opettajat, keittäjät, kokit, ohjaajat, henkilöstösihteerit, erilaiset esimiehet, siistijät, kiinteistönhoitajat ja niin edelleen. Kaikista näistä henkilöistä – sivistysalojen arjen ammattilaisista – muodostuu korkean osaamisen Suomi.

Näistä palasista ryhdymme sivistystiiminä kokoamaan tulevia neuvotteluratkaisuja. Viestimme ns. pääpooleista, yksityisestä opetusalasta ja yliopistoista aina tilaisuuden tullen ja muista pöydistä vähintäänkin viikkotasolla. Tarkistathan omat yhteystietosi jäsenpalvelusta ja pyydät työtoveriasikin tekemään niin, että saat varmasti kohdennetusti ja ajantasaisesti tietoa oman sopimusalasi neuvottelutilanteesta. Neuvottelijat ovat korviaan myöten kiinni jo nyt neuvottelutoiminnassa ja sen jälkeen tulosten jalkauttamisessa ainakin huhtikuun puoleen väliin saakka. Olethan erityiskysymyksissä pikaisesti yhteydessä lähimpään aluetoimistoosi täsmäavun saamiseksi tuona aikana.

Yksityisen opetusalan ja aikuiskoulutuskeskusten työehtosopimusta neuvottelen minä ja apunani tässä sekä yliopistojen neuvotteluissa on sopimustoimitsija Laura Tuominen. HY24/7:n työehtosopimuksen neuvotteluissa päätoimijana JHL:stä on sopimustoimitsija Karita Alanko (allekirjoittanut tukena). Kansallisgallerian neuvotteluista vastaa aluetoimitsija Tiina Sulin yhdessä KG:n pääluottamusmiehen kanssa. Toimin myös tässä pöydässä tukena.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*