Siirry sisältöön

Puhtauden laiminlyömisellä on kallis hinta

– Heini Wink

Virukset, näkymättömät viholliset, levittävät tauteja ympäristössämme. Koronaviruskriisi onkin avannut monen silmät siitä, mikä merkitys ympäristön puhtaudella on meidän kaikkien terveydelle ja hyvinvoinnille. Puhtausalan ammattilaisten työlle tulee antaa se arvo, joka sille kuuluu.

Elämme poikkeuksellista aikaa, poikkeuksellisissa oloissa. Maailmanlaajuinen koronavirusepandemia on saanut ihmiset, organisaatiot ja valtiot kiinnittämään erityistä huomiota puhtauteen ja siivoukseen viruksen leviämisen ehkäisemiseksi sekä terveyden säilyttämiseksi. Olemme Suomessa muuttuneet parissa viikossa tarkoiksi ja varovaisiksi. Emme enää kättele ketään, pesemme käsiämme jatkuvasti vedellä ja saippualla tai pidämme käsidesinfiointiainetta mukana, ellei vettä ja saippuaa ole tarjolla. Emme halua saada koronavirusta, mutta emme myöskään halua tartuttaa sitä muihin. Suurin osa meistä haluaa vastuuntuntoisesti ajatella itsensä lisäksi myös muita kanssaihmisiä.

Koska elämme nyt poikkeusoloissa, panostetaan siivoukseen yhteiskunnassa kaikilla tasoilla tällä hetkellä erityisen paljon, resursseja löytyy, sekä rahallisia että henkilöstöön liittyviä. Mutta onko tällainen tahtotila ollut vallitseva jo ennen koronaa ja tuleeko se jatkumaan myös koronapandemian aikanaan hellittäessä?

Jos virusten leviäminen ehkäistäisiin hyvällä puhtaudella ja hygienialla, vähenisivät työntekijöiden sairauspoissaolot, mikä hyödyttäisi myös työnantajia. Lisäksi lasten vanhemmat ja näiden työnantajat hyötyisivät, koska vanhemmat eivät enää olisi niin paljon poissa työpaikoilta lasten sairastaessa. Hyvällä siivouksella olisi paljon kauaskantoisemmat sekä taloudelliset että terveydelliset vaikutukset kuin on haluttu tähän mennessä tunnustaa.

Olen työni puolesta seurannut siivous- ja puhtauskeskusteluja jo pidemmän aikaa, ennen tämän päivän tilannetta. Puhtaus ja siisteys tai niiden puute ovat puhuttaneet jo kauan lukuisia ihmisiä, sekä maallikoita että ammattilaisia. On luonnollista, että arvostamme sitä, että ympäristö ja tilat, joissa päivittäin liikumme, ovat meille kaikille turvallisia ja terveellisiä. Meidän tulisi myös voida luottaa siihen, että puhtautta arvostetaan yhteiskunnassamme niin paljon, että siivouksen tasosta ei tingitä taloudellisen etuajattelun nimissä.

Mutta miten usein olenkaan kuullut ihmisten valittavan juuri epäsiisteydestä ja likaisuudesta ja hämmästelevän sitä, miksei kukaan tee asialle mitään. No, nyt tuli korona ja oli pakko tehdä jotain! Erityisesti näitä kielteisiä kommentteja on kuulunut julkisista tiloista ja kulkuvälineistä puhuttaessa. Se on erittäin ikävää, koska julkiset tilat ovat käyntikortti suomalaiseen kulttuuriin myös tänne tuleville matkailijoille. Nyt ei vähään aikaan ole tulijoita. Jo vuosia sitten tuntemani wieniläisnainen kertoi hämmästyneensä Helsingin likaisuudesta ja sotkuisuudesta, koska hänellä oli ollut aivan erilainen kuva Suomesta. Olen käynyt Wienissä lukuisia kertoja kesäisin ja olen havainnut siellä lumoavien puutarhojen ja kukkaloiston lisäksi liikkuvan myös paljon siivoojia, puhdistajia ja puutarhanhoitajia, jotka ylläpitävät puhtautta ja kaupunkikuvaa, jotta ihmisillä olisi hyvä olla.

Junien siivottomuus puhuttaa

Erityisesti julkisista tiloista tai kulkuvälineistä on noussut viime aikoina esille junien siivottomuus. Keskustelu nousi esille jo viime kesänä ja silloin keskustelun kohteena olivat kaukojunat (mm. HS 17.7.2019 ja Iltalehti 19.7.2019 ). Puhuttiin siitä, että siivouksen taso oli romahtanut, eikä ihmisillä ollut halua maksaa likaisista perhevaunuista tai työskentelytiloista, koska ne olivat niin siivottomassa kunnossa. Myös wc-tilat saivat paljon moitetta osakseen. Näihin puhtauden kurjistumisiin sanottiin olevan syynä siivousfirman vaihtaminen halvimpaan vaihtoehtoon. Taloudelliset seikat näyttivät menneen tässä asiakaspalvelun laadun edelle.

Omakohtainen työpaikkamatkustaminen paikallisjunalla vahvistaa edellä kerrotun. Vaikka juna onkin kätevä ja nopea tapa päästä lähiseutualueelta Helsinkiin, minua on ruvennut yhä enenevässä määrin ärsyttämään junavaunujen siivottomuus ja erityisesti istuinpenkkien likaisuus. Joudun usein näkemään vaivaa, jotta löydän paikan, johon voin istahtaa miettimättä, minkälaisen tahran takkiini tai housuihini tällä kertaa saan.

Olen useasti huomauttanut asiasta konduktööreille, mutta mitäpä he asialle mahtavat. Siivoojia ei junissa ole koskaan näkynyt, ellei lasketa siivoojiksi niitä henkilöitä, jotka juoksevat junanvaunut läpi kauhealla kiireellä juuri ennen junan lähtöä ja tyhjentävät roska-astiat Helsingin päässä. Mutta siis siivoavia siivoojia en ole nähnyt, joten herääkin kysymys, millä tavalla junien puhtaudesta ja hygieniasta pidetään huolta normaalioloissa ja kuinka usein junia siivotaan? Entä millaisia laatuvaatimuksia junasiivoukselle asetetaan ja mikä instanssi sitä valvoo, jos ei omavalvonta toimi? Asiakaspalautteella ei myöskään ole ollut vaikutuksia, sitäkin olen kokeillut.

Kansalaisia kehotetaan käyttämään julkisia kulkuvälineitä mieluummin kuin omaa autoa kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen nimissä, mutta haluaako kansalainen asettaa itsensä alttiiksi erilaisille viruksille ja epäpuhtauksille, joita väistämättä liikennevälineissä syntyy, kun puhtaudesta ja siivoamisen tasosta ei pidetä huolta? Eivätkö puhtaus ja siivoaminen olekaan tärkeitä asioita suomalaisessa yhteiskunnassa, kun niihin ei ole haluttu riittävästi panostaa? Täytyy toivoa, että koronaviruspandemia tuo muutoksen tähän tilanteeseen ja saa päättäjien silmät aukeamaan.

Onko toimitilojen siivoamisessa riittävästi resursseja?

Entä mitä ajatellaan siivoamisesta muunlaisissa ympäristöissä, esim. toimitiloissa ja laitoksissa? Arvostetaanko siellä siivousta niin paljon, että henkilökuntaa on riittävästi ja ihmiset ovat hyvin koulutettuja? Vai yritetäänkö saada siivouspalvelun tarjoajalta halvin mahdollinen sopimus, jossa näennäissiivotaan ja siivoojat uuvutetaan mahdottomilla työn mitoituksilla? Millaista työn jälkeä tällaisilla sopimuksilla haetaan ja millaisena laatuna se meille näyttäytyy? Haluaako kukaan itseään kunnioittava ammattitaitoinen siivooja toimia olosuhteissa, joista tiedetään jo ennakkoon, että jälki tulee olemaan huonoa?

Julkisten tilojen, kuten päiväkotien, koulujen, virastojen, laitosten ja sairaaloiden siivous hoidetaan useimmiten omalla henkilöstöllä, joka on pääsääntöisesti koulutettua ja ammatillisen tutkinnon suorittanutta sekä hyvän kokemuksen omaavaa. Puhtausalan ammattitutkinnossa osaaminen osoitetaan näytöillä, joten toimitilahuoltajat tai laitoshuoltajat ovat todistetusti puhtauden ja siivouksen ammattilaisia. Ja ammattilaisina heillä on myös vahva eettinen näkemys siitä, miten erilaisia toimitiloja tulisi siivota.

Tässä kohtaa tulee usein eettinen ristiriita; jos asiakas haluaa säästää siivouskustannuksissa ja tekee siivoojan työnantajan kanssa sellaisia palvelusopimuksia, jotka sisältävät vain minimitason siivouksen, siivooja kokee valtavaa turhautumista omasta ammatillisesta näkökulmastaan käsin. Hän haluaisi tehdä asiat paremmin ja toteuttaa laadukasta siivousta, mutta ei voi, koska ei ole sovittu muusta. Palvelun loppukäyttäjä, esim. potilas sairaalassa tai lapsi päiväkodissa tai koulussa, kokee siivouksen lopputuloksen ja altistuu ehkä epäpuhtauksille, jotka voitaisiin välttää hyvällä panostamisella siivoamiseen.

Paljonko säästettäisiin sairauspoissaolokustannuksissa, jos panostettaisiin laadukkaaseen siivoukseen?

Erilaisten tilojen, sekä julkisten, että muiden vastaavien, siivousta tai siivottomuutta voidaan ajatella myös taloudellisena kysymyksenä. Onko laskettu, miten paljon kunnat säästäisivät henkilökunnan sairauspoissaolokustannuksissa panostamalla laadukkaaseen ja tehokkaaseen päiväkotien, koulujen ja terveysasemien jne. siivoamiseen? Erityisesti tartuntatautien aikoina siivousta tulisi tehostaa näissä paikoissa, koska juuri silloin sairauspoissaolot ovat pahimmillaan.

Lattiat ovat puhtaampia kuin pöydät ja tuolit!

JHL:n ravitsemis- ja puhtausalojen opintopäivillä (mm. Oulu 13.10.2019 ja Seinäjoki 6.11.2019) esiintynyt kemisti, kouluttaja ja konsultti Tuula Suontamo (FT) on tutkinut erilaisia toimitiloja, mm. päiväkoteja, kouluja ja terveysasemia.  Hän kertoi opintopäivien osallistujille löytäneensä näytteiden perusteella huolestuttavia tuloksia näiden toimitilojen hygieniasta.

Päiväkodeissa kriittisiä alueita siivouksen jälkeenkin olivat syöttötuolit, tuolien käsi- ja selkänojat, pöydän reunat, valokatkaisijat, paperipyyhetelineet ja hanan vivut. Kalusteet olivat päiväkodeissa likaisempia kuin lattia.  Myös kouluissa pulpetit olivat likaisempia kuin lattiat ja tuolien selkänojien puhtaustaso oli huono. Terveysasemalla taas kriittisiä alueita olivat neuvolan lelut, näytteenotto-WC:n istuinrengas, hana ja pesualtaan reuna, pöydät ja pöytien reunat, tuolien istuinosien reunat sekä käsi- ja selkänojat eri tiloissa.

Minimalistisilla palvelusopimuksilla on usein tämänkaltaisia seurauksia.

Suontamo peräänkuuluttaa siivouksen omavalvontaa ja seurantaa. Hän kiteyttää siivouksen tarkoituksen olevan puhtauden ja terveyden ylläpitämistä, jolloin voidaan sanoa, että terveyttä saadaan puhtaudesta. Tämä on mielestäni vakava viesti päättäjille siitä, miten siivoamiseen tulisi panostaa paljon enemmän ja paremmin kuin tähän saakka on tehty. Alimitoitetut siivouspalvelusopimukset tulisi ottaa uudelleen tarkastelun kohteeksi näkökulmana puhtauden ja terveyden ylläpitäminen. Samalla tämä tarkastelu voisi kannustaa parempaan omavalvontaan.

Yhteenveto

Yhteenvetona totean, että suomalainen yhteiskunta on taloudellisen eduntavoittelun nimissä unohtanut sen, että puhtaus ja siivous ovat yksi merkittävä tekijä terveellisen ja hyvinvoivan yhteiskunnan rakentamisessa. Siihen on nyt aika saada muutos. Tarvitaan sanojen lisäksi myös tekoja: lisää ammattitaitoisia siivoojia ja puhtauden sekä terveyden ylläpitäjiä. Ammattilaisia saadaan alalle maksamalla heille kohtuullista palkkaa, jolla osoitetaan ammattialan arvostus, mutta myös mahdollistamalla siivoojille sellaisen työnjäljen tuottaminen, mihin heillä on koulutus, osaaminen ja halu.

Toivon kaikille puhtausalan ammattilaisille jaksamista ja voimia näinä haasteellisina ja poikkeuksellisina aikoina, joita nyt elämme. Tuokoon tämä tilanne nyt mukanaan sen muutoksen, että tämän jälkeen kaikki varmasti osaavat entistä enemmän nähdä siivoojien työn yhteiskunnallisen merkityksen ja osaavat arvostaa sitä työtä, jota tehdään ihmisten terveyden hyväksi – pitämällä paikat puhtaina.

Kommentit

  1. Sairaala huoltaja kiittää seikkaperäisestä kannanotosta näinä vaikeina aikoina.

    • Kiitos Liisa kiitoksista! Voimia ja jaksamista Sinulle työssäsi!
      Terveisin Heini

  2. Juuri omassa taloyhtiössä hallituksen jäsenenä olen joutunut puuttumaan siivouksen tasoon.
    Ongelmana ovat ketjuttamiset eli isännöitsijä, huoltoyhtiö ja alihankkijana siivousfirma, jolla voi vielä olla kielitaidoton työntekijä. Meillä on sopimus, jossa saa aiheutetusta haitasta, mutta siivouksen laadunvalvonta on laiminlyöty ja nyt yritämme saada jotain korvausta…Kirjoituksesi oli muuten asiallinen, mutta toinen puoli asiaa on sotkemisen ja roskaamisen lisääntyminen. Myös sotkijat saisivat mennä itseensä!

  3. Huono image ja palkka siivoukselle ei vetää työntekijöitä
    Ja meitä ei kohdellan hyvä myös.

  4. Kiitos Heini ❤ Kyllä lämmittää sydäntä tuo kirjoituksesi. Vihdoinkin tulee aika, jolloin ammattitaitoista hyvää siivousta tullaan arvostamaan ❤

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*