Joulunaika ja uusi vuosi ovat hetkiä, jolloin ihminen kokee toivetta paremmasta. Uusi sivu elämästä on avautumassa ilman merkintöjä päätetystä tai tehdystä. On mahdollisuus luvata tai olla lupaamatta. Mutta kuitenkin mieli pyörii mahdollisuuksien ympärillä. Elämä on hyvien toiveiden, uskon ja rakkauden kyllästämä.
Minua on viime vuodesta saakka puhutellut vahvasti Raamatun sanoma siitä, miten rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Niinpä. Sipilän hallitus on haastanut lähimmäisen rakkauden. Kenties on antanut sille päinvastaisen merkityksen teoillaan ja päätöksillään – lähimmäisen riisto. Vuoden 2016 aikana kilpailukykysopimus saatiin aikaiseksi, mutta vain yksipuolisesti. Julkisen sektorin pienipalkkaiset maksoivat kilpailukyvyn laskun, kun omistajat kokivat, että nyt ei ole heidän aika yhtyä yhteisiin talkoisiin. Palkansaajista tuli yht’äkkiä Suomen parhaimmistoa ja heitä syytettiin hyvinvoiviksi, kitsaiksi ja suuripalkkaisiksi. Lasten ja eläkeläisten hyvinvointi asetettiin palkansaajien omaksitunnoksi. Lopputulemana Sipilän hallitus sai mitä halusi. Lisää työaikaa korvauksetta palkansaajille ja julkisen sektorin työntekijöille vielä 30 prosentin leikkauksen lomarahasta. Nyt Sipilän hallitus voisi antaa joululahjan ja kompensoida kikyn vaikutuksia palkansaajille. Toivetta paremmasta syntyisi välittömästi.
Suomi pyörii kotimarkkinoiden turvin. Kasvua syntyy siellä, missä on kuluttajia, ostajia. Kikyllä leikataan julkisen sektorin pienipalkkaisten ostovoimaa merkittävästi. Nämä palkansaajat aidosti kuluttavat, eivätkä säästä sukanvarteen. Suomalaiset yritykset ja palvelut on ylläpidetty tällä kulutuksella. Suomen pankin tuoreen ennusteen mukaan maamme talous on vihdoinkin palannut kasvu-uralle. Kasvua ylläpitää ennen kaikkea yksityinen kulutus. Sipilän hallituksen olisikin syytä pohtia, ovatko suunnitellut leikkaukset (mm. lomarahaan) enää edes tarpeellisia?
Joulu on toivon aikaa. Ja minä toivon oikeudenmukaisuutta. Ja kaikesta huolimatta uskon vielä ihmeisiinkin, joulupukkiinkin. Niin kauan kun on toivoa, on mahdollisuus parempaan. Politiikka ja elämä on yllättävää, vaikka sitä ei uskoisikaan. Ja vaikka usko ja toivo monelta on jo mennytkin tässä menossa, pidän sitä puolestanne yllä, mielelläni.
Haluan kiittää vuodesta 2016 ja toivottaa JHL:n väelle, ja maan hallituksellekin oikein hyvää joulua ja onnellista sekä oikeudenmukaista uutta vuotta 2017!
Kikyllä leikataan pienipalkkaisten ostovoimaa.Kohtuuttomat säästöt kohdistuvat erityisesti matalapalkka aloille kuten julkiselle sektorille.Hyvätuloisten osallistuminen perustuu enemmänkin hyväntekeväisyyteen.Todella asianmukainen kirjoitus kuten edeltäjäsikin osasi hyvin muotoilla sanomisensa.
On vain surkuhupaisaa että vetoovat kirjelmät eivät auta pienituloisten etujen ajamisessa.Teiltä unohtuu että Te jotiden piti ajaa työntekijöiden etuja olette itse laittaneet nimenne ja hyväksyneet ala arvoisen kiky sopimuksen.Olette antaneet vallan pelolla johtamiselle Sipilän uhkaillessa vielä kaameammilla leikkauksilla jotka olivat ilmiselvästi vastoin perustuslakia.Olette antaneet hiljaisen hyväksyntänne pienipalkaisten loputtomille työaikojen kasvattamiselle ja niukkojen palkkojen leikkauksille.Olette ummistaneet silmänne hyvätuloisten loputtomalle hyysäämiselle ja eriarvoisuuden kasvattamiselle.Jatkuvasti nykyhallitus ajaa häikäilemätöntä hyvätuloisia suosivia ratkaisuja laajalla rintamalla joilla pyritään saamaan veroluonteisetkin maksut tasaveron kaltaisiksi käyttö-ja kulutusmaksuiksi.Hallituksen toimet ovat heidän puheidensa kanssa täysin ristiriitaisia mutta niin ovat palkansaajajärjestöjen johtohahmojenkin.On naivia kuvitella Sipilän ottavan vienot vetoomukset pienituloisten todellisesta huomioonottamisesta huomioon.Hän on kyntensä jo ajat sitten näyttänyt kuten hänen johtamansa muutkin minesterit.
Olisi jo lopulta myös aika ammattiyhdistyken terävöittää toimintaansa ja ajaa todella palkansaajien etuja!