Siirry sisältöön

Kunta-alan palkkaohjelman rahoittaminen

– Samuli Sinisalo

Kunta-alan palkkaohjelma on tarpeellinen. Se on myös helpommin rahoitettavissa kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Palkkaohjelman kustannuksista puhuttaessa ei pitäisi katsoa ainoastaan brutto- vaan myös nettokustannuksia. Lisäksi kunta-alan työntekijöiden ikärakennetta tarkastelemalla huomataan, että palkankorotusvaraa löytyy.

Kunta-alan työehtosopimusneuvottelut ovat olleet varsin kiivaat keväällä 2022. Sopimusneuvottelut ovat edenneet järjestöiltä valtakunnansovittelijalle  ja sieltä sovittelulautakuntaan. Kunta-alan lakkojen ja muiden painostustoimien keskiössä on monivuotinen palkkaohjelma.

Kun tarkastellaan Tilastokeskuksen ansiotasoindeksiä, nähdään että kuntasektori on jäänyt jälkeen yksityisen sektorin palkkakehityksestä pitkän ajan kuluessa. Tätä kuilua kunta-alan työntekijäjärjestöt pyrkivät nyt korjaamaan palkkaohjelmalla. Ohjelman kustannuksista liikkuu ristiriitaisia näkemyksiä ja arvioita. Esittelyssä nyt neljä tekijää palkkaohjelman rahoittamiseksi.

1. Hintalappua pienemmäksi katsomalla nettokustannuksia

Työntekijäliitot ovat vaatineet viisivuotista palkkaohjelmaa. Kuntatyönantajat ovat laskeneet, että esimerkiksi sote-sektorin 3,6 % ylimääräiset korotukset vuosittain olisivat kustannusvaikutuksiltaan 4,2 miljardia euroa viiden vuoden ohjelmalle. Jos palkankorotusohjelma osoitettaisiin koskemaan koko kuntasektoria ammattiliitto JHL:n vaatimuksen mukaisesti, ohjelman kustannus olisi KT:n arvion mukaan noin 2,47 miljardia euroa vuodessa.

Nämä ovat siis palkkaohjelman bruttokustannuksia. Kun otetaan huomioon, että kuntasektorin työntekijät maksavat palkoistaan myös verot, on nettokustannukset huomattavasti pienemmät.

Palkkaohjelman nettokustannukset eri kohdennuksilla.

Jos ja kun palkkaohjelma kohdennetaan erityisesti pienituloisiin palkansaajiin, ovat marginaaliveroasteet noin 36-39 prosentin paikkeilla. Kuntasektorin palkansaaja maksaa palkankorotuksestaan siis miltei kaksi viidesosaa veroa, jolloin kuntasektorin palkkaohjelman nettokustannukseksi jää vuotuisen 2,47 miljardin euron sijaan noin 1,5 miljardia euroa, kohdennuksesta riippuen.

2. Palkankorotukset tukevat talouskasvua

Kansantalouden kannalta on merkittävää, että erityisesti pienituloisiin kunta-alan työntekijöihin kohdistetun palkkaohjelman kustannus suuntautuu pitkälti kulutukseen. Palkkaohjelma lisäisi yksityistä kulutusta huomattavasti, jopa prosentin verran.

Käytännössä tapahtuisi siis näin: työntekijät saavat enemmän palkkaa → he maksavat enemmän veroja → he saavat enemmän rahaa myös käyttöön → kulutus lisääntyy → lisää verotuloja → verotuloilla rahoitetaan palkkaohjelmaa.

Tätä kutsutaan dynaamisiksi vaikutuksiksi. Niiden vaikutuksista sekä BKT:n että verotulojen kasvuun olisi syytä laatia arviot, sillä lähtökohtaisesti ne helpottavat ohjelman rahoittamista.

3. Valtion tuki

Palkkaohjelma saattaa tarvita valtion tukea kuntataloudelle. Tällaisen tuen rahoittamiseksi JHL on esittänyt maltillista veroasteen nostoa ja veropohjan laajentamista institutionaalisten sijoittajien lähdeveron muodossa.

4. Muuttuva työntekijärakenne

Tärkeänä uutena palkkaohjelman rahoituskeinona on kunta-alan työntekijärakenteen kehitys. Kunta-alalta on lähivuosien aikana eläköitymässä jopa kolmasosa työntekijöistä, ja lähtijät ovat keskimäärin ansiokehityksessään korkealla muun muassa ikä- ja palvelusvuosilisien johdosta. Kun he jäävät eläkkeellä, tilalle palkataan nuorempia ammattilaisia, jotka ovat henkilökohtaisessa palkkakehityksessään alempana.

Kuntasektorille syntyy säästöjä, kun keskimäärin korkeampaa palkkaa saavat työntekijät eläköityvät ja heidän tilalleen palkataan keskimäärin pienempää palkkaa saavia työntekijöitä. JHL on laskenut, että näin saavutettavat säästöt voivat liikkua 100–200 miljoonan euron välillä vuosittain. Se on noin 0,4–0,8 % kuntasektorin vuotuisesta palkkasummasta.

Tällaiseen säästövaikutukseen ja palkankorotusvaraan päästään, kun palkkasummaa ei eläköityvien myötä leikata. Sen sijaan säästyvät rahat käytetään esimerkiksi tehtäväkohtaisten palkkojen korottamiseen, paikallisiin kuoppakorotuksiin tai muiden tarpeellisten palkan erien nostamiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että julkisen sektorin palkkaohjelma tarvitaan julkisen sektorin työolojen houkuttelevuuden parantamiseen, näin kertovat parhaillaan lakossa olevat kunta-alan työntekijät. Tarpeen ansiokehityksen tasaamiseen julkisen ja yksityisen sektorin välillä näemme tilastoista. Varaa palkkaohjelman toteuttamiseen on enemmän kuin julkisessa keskustelussa on annettu ymmärtää, kun otetaan huomioon palkkaohjelman tuoma verotulojen lisäys ja kuntasektorin työntekijärakenteen kehitys.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*