Siirry sisältöön

Kellot soivat sinulle, minulle ja meille!

– Mikko Siljander

Meidän jokaisen olisi hyvä pysähtyä miettimään hetkeksi sitä, minkälaisessa yhteiskunnassa haluamme elää tulevaisuudessa.

Haluatko yhteiskunnan, jossa valtaosan rooli on tuottaa pienelle eliitille ja hyväosaisille rahaa ja hyvinvointia? Saat itse siitä niin pienen osan, että joudut ehkä tekemään kahta työtä selvitäksesi ja pitääksesi huolta perheestäsi. Jos kuulostaa hyvältä, äänestä ja tue niitä, joille pääoma on arvokkaampi kuin ihmiset. Mutta jos taas haluat, että jokaisella on oikeus saada tehdystä työstä reilu korvaus ja heikoimmistakin pidetään huolta, valitse joukkosi toisin!

Kun tiedät, mitä haluat, voit tukea niitä, jotka edistävät sellaisia työoloja, yhteiskuntaa ja maailmaa, joissa haluat elää. Jokaisessa mallissa on huonot puolensa, sen hinnan joudumme maksamaan valinnoistamme. Itse olen valmis hyväksymään korkeat verot, kunhan meillä on sellainen yhteiskunta, joka ei jätä ihmistä yksin. Yhteiskunta, jossa työstä saa riittävän palkan itsensä ja perheensä elättämiseen ja luokkaerot pysyvät kohtuullisina.

Työmarkkinoilla tarvitaan luottamusta ja tasapainoa. Oikeistohallituksen edesottamukset osoittavat sen, että luottamuksen voi hävittää yhdessä yössä tai paperissa: hallitusohjelmassa. Oikeudenmukaisemmat työmarkkinat tulevat järjestäytyneestä joukosta ihmisiä – ei työelämän vakuutuksen ottaneista yksilöistä. Kapitalistin omaantuntoon ei kannata luottaa: se näkyy joka päivä monissa yhteydenotoissa ammattiliittojen edustajiin, jolloin työelämän varjopuolet ja epäoikeudenmukaisuudet tulevat esille. Tyypillisimmät huonot kokemukset liittyvät esimerkiksi työpaikkakiusaamiseen tai siihen, että ihmiset kokevat, että heitä ei arvosteta työssään, heitä pompotellaan, eikä heidän oikeuksiaan ja työehtojaan kunnioita. Miksi työntekijät eivät voisi pitää oikeuksistaan kiinni ja saada ansaitsemansa osaa kakusta?

Mikäli tuloerojen selkeä kasvu jatkuu yhteiskunnassamme, uhkana on, että olemme kohta lähellä Amerikan Yhdysvaltoja, jossa pienellä joukolla on suurin osa varallisuudesta. Inequality.org -verkkosivuston mukaan vuonna 2014 varakkain kymmenesosa yhdysvaltalaisista tienasi melkein 9 kertaa niin paljon kuin loput 90 % kansasta. Jos olet yhdysvaltalainen, vähävarainen ja sairastut syöpään, selviytymismahdollisuutesi ovat heikot, mikäli et ole hankkinut vakuutusta terveytesi varalle. ”Get rich or die trying?” – sitäkö mekin haluamme? Hell not! Kun kakkua jaetaan tasaisemmin, pystymme pysäyttämään pohjoismaisen hyvinvointivaltion alasajon sekä hidastamaan tuloerojen kasvua.

Ihmiset odottavan ammattiliitolta tekoja ja kysyvät, miksi liitto ei tee mitään. Jokainen meistä voi kuitenkin myös itse miettiä, mitä on itse valmis tekemään sen eteen, että työnantaja arvostaisi meitä ja viestiämme, ja tulisimme kohdelluiksi arvokkaina työntekijöinä.

Mikä on sinun keinosi vaikuttamiseen? Voit esimerkiksi liittyä ammattiliittoon ja olla sen aktiivinen jäsen, osallistua mielenilmaukseen, allekirjoittaa adressin, jakaa näkemyksiäsi sosiaalisessa mediassa tai kertoa mielipiteitäsi kahvipöytäkeskusteluissa. Sinunkin täytyy tehdä valinta siitä, kenen joukoissa seisot.

Mutta mikä se liitto oikein on? Se olet sinä, se olen minä, se olemme me. Se on juuri niin vahva tai heikko, kun haluamme ja valitsemme. Jos ammattiliitossasi ja sen toiminnassa on mielestäsi jotain muutettavaa, sinun kannattaa organisoitua muuttaaksesi asioita. Kerää samalla tavoin ajattelevat yhteisiin keskusteluihin ja yhdessä voitte tehdä suunnitelman siitä, miten asioita voidaan parantaa. Tee oma osasi, äläkä anna ”Ei tule onnistumaan” -viestien estää sinua.

Oletko miettinyt vuosilomallasi tai hoitovapaalla ollessasi, tai sairasta lasta hoitaessasi sitä, että kuinka monta työehtosopimusta, palkankorotusta, tai mitään muutakaan työntekijöiden etua edistävää asiaa Yleinen työttömyyskassa, eli YTK,  on saanut aikaiseksi? Voin vastata kysymykseen puolestasi: Ei yhtään. Kuka mahtaa hyötyä siitä, että kuulut YTK:hon? Ei ainakaan työntekijä, sillä YTK perustettiin työnantajia lähellä olevien tahojen toimesta.

Olen pahoillani, jos kuulut YTK:hon, sen takia, että ammattiliittosi teki jotain väärin. Toivon kuitenkin, että ymmärrät, että YTK:n jäsenyys on karhunpalvelus niin kanssasi työtä tekeville ihmisille mutta myös sinulle itsellesi.

Olen jonkin sortin humaani idealisti, jota ärsyttää se, että ahneille ei mikään riitä. Toivoisin, että meillä ihmisillä olisi kykyä keksiä jokin uusi malli ja tapa pyörittää taloutta, yhteiskuntaa ja elinympäristöä sulassa sovussa. Siinä mallissa ihminen olisi toiselle ihmiselle ihminen, eikä luontoa ei riistettäisi ja tehtäisi elinkelvottomaksi. Ne, jotka hyötyvät toisen ahdingosta tai kiertävät veroja veroparatiisien kautta, saisivat mitä ansaitsisivat. Heiltä vietäisiin vääryydellä saatu ja se ohjattaisi julkisiin palveluihin yhteisön hyväksi.

Tähän loppuun haluan siteerata sinulle John Donnen värssyn ”Kenelle kellot soivat”. Se kertoo kansanliikkeen ja vaikuttamisen ja osallistumisen perusytimen. Toimi tänään, älä huomenna, koska se voi olla jo liian myöhäistä!

***

Yksikään ihminen ei ole saari, täydellinen itsestään;
jokainen on pala mannermaata, kokonaisuuden osa;
jos meri huuhtelee mukaansa maakimpaleen,
niin Eurooppa pienenee vastaavasti,
samoin kuin pienenee niemimaa ja myös maatila,
joka kuuluu sinun ystävillesi tai sinulle itsellesi;
jokaisen ihmisen kuolema vähentää minua,
sillä minä sisällyn ihmiskuntaan;
äläkä sen vuoksi konsanaan lähetä kysymään
kenelle kellot soivat;

Ne soivat sinulle.

Kommentit

  1. Liitto, joka luopuu taistelutta hyvin olennaisistakin asioista (ja tullee jatkossakin luopumaan), ei ymmärrettävästi oikein sytytä. Toivotaan parasta.

  2. KIKY toteutuu. Miten minusta tuntuu, että tekemäni työ julkisella alalla ei ole samanarvoista kuin muiden tekemä? Ainakaan en ole oikeutettu saamaan samaa lomakorvausta kuin muut. Miten tämä on mahdollista?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*