Siirry sisältöön

Kahden kerroksen väkeä – toteutuuko valinnanvapaus sote-palveluissa tasa-arvoisesti ?

– Marjo Katajisto

Hallituksen sote-linjaukset on julkistettu. Monta kysymystä jäi ilman vastausta.

Koko sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen lähtökohtana on ollut palveluiden kiinteä integraatio. Hoito- ja palveluketjujen kehittämisellä uskotaan myös voivan vaikuttaa kasvavien kustannusten hillintään. Epäselvää minulle kuitenkin on, miten sovitetaan yhteen valinnanvapaus ja sote-uudistuksen tavoitteena ollut kiinteämpi palveluiden integraatio? Kokonaisuutta on vaikea hallita, jos palveluntuottaminen hajautuu valinnanvapauden myötä useille toimijoille. Tosin keskittyminenkään ei ole kenenkään etu.

Hallitusohjelma lupaa määritellä myös palvelulupauksen. Sote-uudistusprojektia johtava alivaltiosihteeri Tuomas Pöysti määritteli palvelulupauksen koskevan julkisia palveluja. Tarvittaisiin kuitenkin universaali palvelulupaus, jonka määrittelyyn osallistuvat myös kuntalaiset. Palvelulupauksen on oltava laaja ja kattava ja sen määrittelyn myötä ei saa rajoittaa nykyisiä yhdenvertaisia ja lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluita. Muutoin rakennamme jo lähtökohdaltaan kahden kerroksen palvelutalon. Ensimmäiseen kerrokseen pääsevät ne, joilla ei ole varaa muuhun, ja toisessa kerroksessa täytyy maksaa omasta kukkarostaan hieman ekstraa.

Valinnanvapauden tuominen uudistuksen kylkeen ei ole yksiselitteinen ja helppo ratkaisu. Valinnanvapaudelle on asetettava rajauksia ja ohjausta, muutoin edessä on kustannusten ja terveyserojen kasvu. Uhkana on myös kasvava kansalaisen omavastuu, ellei selkeää ohjausta lain tasolla toteuteta. Ruotsissa valinnanvapauslainsäädäntö on Riksrevisionen selvityksen mukaan lisännyt epätasa-arvoisuutta ja terveyseroja, kustannusten kasvua uudistuksella ei ole voitu suitsia.

Euroopan Komissio on arvioinut rajat ylittävän terveydenhuollon eli ns. potilasdirektiivi toimivuutta. Kansalaiset eivät tunne oikeuksiaan, he eivät välttämättä ole halukkaita matkustamaan (hoitoa halutaan perheen / läheisten läheltä), tai ongelmana on esimerkiksi kielimuuri. Päätelmissään komissio huomauttaa, että potilasdirektiivi ei vastaa potilaiden vaatimuksiin – ihmisten tarpeet ja odotukset muuttuvat nopeasti.

Suomalaisessa tutkimuksessa on tuotu esille, että kansalaisen asemaa valitsijana parantavat hyvä koulutus ja toimintakyky sekä riittävät taloudelliset resurssit. Asemaa valitsijana puolestaan heikentävät koulutuksen puute, ikääntyminen ja mielenterveysongelmat sekä sairaudet ja kivut, jotka vaikeuttavat keskittymistä. Järjestelmän monimutkaisuus ei paranna valintoja tekevän yksilön itsemääräämisoikeutta tai autonomiaa, vaan voi korostaa riippuvuutta muista tahoista.

Sote-alueilla tulee olla selkeät laatu-, hinta- ja sisältökriteerit alueen toimivista tuottajista: mitä palveluita tuotetaan (palvelulupaus), mihin hintaan sekä mitä laatu merkitsee esimerkiksi vaikuttavuuden ja asiakas- ja potilassuhteen pysyvyyden kannalta. Lähtökohtana hallituksen linjauksissa on, että yksityinen sparraa julkista. Vuoden 2019 julkisesta palvelusta meillä ei ole vielä minkäänlaista linjausta. Ja toiseksi, linjausten olettamuksena on, että julkinen palvelun on lähtökohtaisesti yksityistä heikompi. OECD:n arvioiden mukaan terveydenhuoltomme ei muihin maihin verrattuna ole ollut parin viime vuosikymmenen aikana tuhlari tai ”menojen musta aukko”, vaikka onkin perustunut julkiseen järjestelmään. Vahvuutemme on ollut myös henkilöstön korkea koulutus- ja osaamistaso, kohtuullinen palkkaus sekä tiukat henkilöstömitoitukset.

Hallituksen linjauksen mukaan itsehallintoalueille muodostetaan niiden omistamat tukipalvelut. Vielä on linjaamatta, mitä työehtoja kokonaisuudessa noudatetaan, millä perusteilla henkilöstö siirtyy ja mihin he siirtyvät. Näillä linjauksilla on merkittävä vaikutus mm. kunnallisen eläkejärjestelmän kestävyyteen, kuntien talouteen ja henkilöstön yhdenvertaiseen kohteluun.

Henkilöstön asemasta on tarpeen säätää mahdollisimman tarkasti: Mikä sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoiminnoissa työskentelevien henkilöiden asema on, miten järjestetään tilanteet, joissa henkilöstö toimii osin sosiaali- ja terveydenhuollon tukitehtävissä ja osin muissa tehtävissä, kenen toimivaltaan tätä koskevat päätökset kuuluvat ja miten henkilöstön yhdenvertainen kohtelu toteutuu. Työnantajan vaihdostilanteissa on varmistettava hyvä yhteistoiminta niin organisaatioiden sisällä kuin välilläkin ja varmistettava lainsäädännöllä organisaatiorajat ylittävä yhteistoiminta.

Sote-uudistuksen hintalapuksi on hallitusohjelmassa määritelty 3 miljardia euron säästöt. Soten toiminnalliset ja rakenteelliset muutokset ovat tarpeen, mutta haluttuja säästöjä ei saa hakea henkilöstön heikommista työehdoista, hoidon ja hoivan laadusta, joka syntyy hyvin koulutetun ja hyvin mitoitetun henkilöstön yhteistyön tuloksena.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*