Siirry sisältöön

JHL on myös soteammattilaisten liitto – jokainen ansaitsee arvostusta

– Kristian Karrasch

Soteammattilaiset ja kaikki muut JHL:n tähtiammattilaiset tekevät työtä, joka ansaitsee arvostusta. Arvostuksen pitää näkyä rahana kukkarossa ja jaksamisena työssä. JHL on ammattiliitto, joka työskentelee päivittäin eri ammattiryhmien reilujen työehtojen puolesta.

Hoitotyön arvostusta on parannettava maksamalla siitä kunnollinen ja motivoiva palkka kuten muillekin ammattiryhmille. JHL ei halua asettaa sopimusneuvotteluissa eri ammattilaisia vastakkain, vaan hakea ratkaisuja, joilla kaikkien kunta-alan ammattilaisten palkka saadaan vastaamaan tehtävän vaativuuden mukaista tilannetta. Palkalla on tultava toimeen.

JHL on vahva vaikuttaja julkisen ja yksityisen sektorin työehtojen neuvotteluissa. Sote-alalla JHL on SOTE-sopimuksen osapuoli siinä kuin Juko, Jyty, Tehy ja Super. JHL:ssä on jäseninä tuhansia hoitajia eri aloilla. Heitä työskentelee esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa, vanhusten hoidossa, kehitysvammaisten hoidossa, sosiaalihuollossa sekä yksityisissä sotealan yrityksissä ja henkilökohtaisina avustajina. Lisäksi JHL:n jäseninä on runsaasti varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Heidän määränsä liitossa on kasvanut alkuvuoden aikana tuhansilla.

JHL:n hoitajajäsenet ymmärtävät eri ammattilaisten yhteistyön tärkeyden ja arvon ja ovat solidaarisia. He ymmärtävät, että töiden palkkasuhteet on määritelty työnvaativuuden mukaisesti. Eli palkat määritellään sen perusteella, miten vaativa tehtävä on eri ammattiryhmillä esimerkiksi sairaalan palveluketjussa. JHL:n hoitajajäsenet arvostavat avustavaa työtä, jolla pidetään huolta siitä, että hoitajat saavat keskittyä omaan tehtäväänsä. Eli juuri siihen tehtävään, johon ovat kouluttautuneet.

Kun kukin ammattiryhmä hoitaa omat tehtävänsä oman ammatillisuutensa mukaisesti, kaikki saavat arvostusta, jaksavat työssään ja palveluketju toimii.

Hoitajien työn arvostus lähtee juuri siitä, että hoitajat saavat kehittyä omassa ammatissaan. Kun kukin ammattiryhmä hoitaa omat tehtävänsä oman ammatillisuutensa mukaisesti, kaikki saavat arvostusta, jaksavat työssään ja palveluketju toimii. Hyvinvointi ja jaksaminen lisääntyvät toistensa arvostamisesta. Arvostuksen ilmapiirissä myös vaikeista tilanteista selvitään paremmin.

On tärkeää miettiä kokonaisuutena, mutta myös työhyvinvoinnin kannalta, mitä ammattiryhmiä sote-alalla tarvitaan, jotta hoitajat ja kaikki muutkin jaksavat tärkeässä työssään. Työhyvinvointi lisääntyy, kun hoitajat saavat rinnalleen hoiva-avustajia tekemään niitä tehtäviä, joita ei ole laissa säännelty. Mielekkäät ja koulutusta vastaavat työtehtävät lisäävät motivaatiota. Hoiva-avustajien käyttö on hoitohenkilöstön työssä jaksamisen kannalta mahdollisuus, ei uhka. On myös mahdollistettava joustava työntekeminen esimerkiksi joustavoittamalla työaikoja ja vapaiden pitämistä lisäämällä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia niihin. 

Työn arvostusta on nostettava maksamalla siitä kannustava ja motivoiva palkka.

Hoitotyön arvostusta ja koko kunta-alan työn arvostusta on nostettava maksamalla siitä kannustava ja motivoiva palkka. Palkka ei yksin auta, vaan on kehitettävä työnjakoa siten, että kaikki saavat keskittyä oman ammattinsa tekemiseen.

Ammattiliitto JHL näkee, että ratkaisu kunta-alan sopimuksista saavutetaan, kun hyväksytään se, että nyt sovitaan yleisistä ehdoista, joilla korotetaan kaikkien ostovoimaa. Lisäksi nyt on tarjolla palkkaohjelma, jolla kehitetään eri ammattilaisten palkkoja merkittävästi, myös sote-alalla.

Tämänhetkinen sovittelulautakunnan sovintoehdotus on hyvä. Siihen on sidottu arvion mukaan kustannusvaikutukseltaan jopa yli 3 miljardia euroa ja hyvinvointialueille on tulossa palkkaharmonisointirahaa yksi miljardi lisää. Näin paljon rahaa ei ole ollut kunta-alalla aikoihin. Nyt on aika tarttua tähän pottiin kiinni, tehdä uusi työehtosopimus ja ryhtyä töihin.  

Tämä on hyvä alku siihen, että sovintoehdotuksen kustannusvaikutus saadaan vuosittain kasvamaan korkoa korolle palkansaajien eduksi. Kaiken tämän lisäksi paikallisella sopimisella voidaan vastata erilaisiin työvoiman saatavuuden ongelmiin, valtakunnallinen työehtosopimus määrittää vähimmäisehdot.