Siirry sisältöön

Hoivaa kiireellä vai kiitoksella?

– Sami Haapakoski

Työsuojeluvaltuutettuna olen päässyt seuraamaan kotihoidon tilanteen muuttumista. Tuntuu, että joka vuosi tilanne vain pahenee. Kotihoidon työntekijät saavat osakseen muun muassa haukkumista, potkimista, lyömistä, puremista. Uhkatilanteiden määrä ainakin meillä Jyväskylässä on noussut huimasti ja tuntuu, että ollaan hieman kädettömiä tämän asian edessä.

Asiaa pidetään kyllä esillä juhlapuheissa, kotihoitoa teoriassa arvostetaan, mutta se arvostus ei näy tukena kotihoidon työntekijöille. Resurssipula on huutava. Kotihoidon asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, mukaan ovat tulleet myös mielenterveys- ja päihdeongelmat.  Kuitenkin työntekijämäärä on pysynyt samana kuin ennen, jolloin mummo vielä kutoi sukkaa keinutuolissa, kaappikello raksutti mukavasti ja oli aikaa juoda kahvit ja rupatella.

Tänä päivänä työvuoron aikana saattaa olla 20-30 käyntiä, aikaa muutama minuutti per käynti. Ei ole aikaa tehdä kuin välttämätön pakko, vaikka tietäisi, että se mummo/pappa odottaisi paljon muutakin. Jutustelua, läheisyyttä, toista ihmistä olemaan hetken aikaa vierellä. Turhan usein kotihoidon työntekijän käynti on vanhuksen ainoa kosketus ulkomaailmaan päivän aikana. Jos se käynti kestää muutaman minuutin, kysymys herää onko tämä enää vanhuksen ihmisarvoista kohtelua?

Kotihoidon työntekijöiden riittämättömyyden tunne seuraa heitä usein kotiin, mikä kuormittaa ja vaikuttaa jo yöuniinkin. Mieti itse, miltä tuntuu jättää kyynelehtivä vanhus yksin kotiinsa, kun ei kerta kaikkiaan ole aikaa jäädä hänen luokseen.

Jos kotihoitoon tuodaan yhä raskaampaa hoitoa vaativia vanhuksia, sen täytyy näkyä myös resurssien määrässä. Määrän lisääminen toisi työntekijöille enemmän aikaa olla vanhuksen luona. Saattaisin kuvitella, että vanhusten hyvinvointi lisääntyisi ja sen myötä esimerkiksi laitoshoidon tarve vähenisi. Eli sijoitettu raha maksaisi kyllä itsensä moneen kertaan takaisin.

Summa summarum: Kotihoidon työntekijät tekevät oikeasti työtä sydämellään ja työtahtiin nähden käsittämättömän pienellä korvauksella. Heidän olisi jo aika saada ansaitsemansa arvostus muutenkin kuin vain juhlapuheissa. Myös vaalien jälkeen.

Kommentit

  1. Sami Haapakoski kirjoittaa asiasta joka on ajankohtainen.

    Palvelurakenteet muuttuvat ja toimintatavat katsotaan usein organisaatioissa talouden näkökulmasta. Usein on niin, että kaksi väsynyttä vanhusta yrittävät hoitaa toisiaan kotona. Puolisosta on tullut hoitaja puolisolle. Hänestä on tullut omaishoitaja.

    Ne hoitotyön ammattilaiset jotka tekevät esim. kotisairaanhoitoa, tekevät arvokasta ja hyvää työtä. Resurssit ajankäytön ja työn tarpeen suhteen eivät vain ole oikeassa suhteessa. Monet vanhukset jäävät yksin. Vaille sisäistä ja ulkoista turvaa. Silloin aktivoituu sairauden oireet ja yhteys omaan itseen ja ympäristöön katoaa. Turvattomuus ja epätietoisuus valtaa mielen. Silloin tarvitaan tukea, turvaa ja ymmärrystä. Tarvitaan hoitavaa kättä ja aikaa. Me kaikki olemme sen ansainneet. Se kuuluu ihmisyyteen ja inhimillisyyteen.

    Sain keväällä kutsun ylioppilastalolle Helsinkiin seminaariin jossa aiheena oli ,robotit hoitotyössä. Keskustelu oli rakentavaa ja mielenkiintoista. Robotit ja tekniikka ovat verraton apu esim. leikkauksissa ja monissa muissa terveydenhoidon tehtävissä.

    Hoitajan läsnäolo, lämpö, luottamus, ystävällisyys ja kosketus tulee säilyä hoitotyön ytimessä. Ketään ei saa jättää yksin. Paranemis – ja hoitoprosessit käynnistyvät ja etenevät vuorovaikutuksessa. Se, millainen on tuon kohtaamisen ja vuorovaikutuksen laatu ja suhde,määrittää myös pitkälle jatkuvuuden ja lopputuloksen. Se tapahtuu ihmisten välillä.
    Meidän on pidettävä huolta toisistamme silloinkin kun omat voimavarat ehtyvät ja avuntarve lisääntyy.

    Turvallisuus syntyy kokemuksesta joka on osa isompaa ja laajempaa kokonaisuutta. Yksilöllistä ja kollektiivista turvallisuuden kokemusta.
    Me voimme lisätä turvallisuuden tunnetta jokainen tahollamme. Kysymällä työssä toisiltamme aika ajoin? Mitä sinulle kuuluu.
    Meidän tehtävä on vaikuttaa asioihin. Olemme itse se muutos jota juuri nyt tarvitaan.
    Voimaa ja valoa valon sotureille.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*