Siirry sisältöön

Henkilökohtaiset avustajat ansaitsevat oman koulutuksen

– Veikko Lehtonen

Henkilökohtainen apu on tärkeä vammaispalvelulain mukainen palvelu, joka mahdollistaa usealle vammaiselle tai vammautuneelle henkilölle arjen sujuvuuden. Henkilökohtaiset avustajat toimivat käsinä ja jalkoina, silminä ja korvina. Suomessa työskentelee noin 25 000 henkilökohtaista avustajaa eli se ei ole mikään pieni ammattiryhmä.

Alalle ei kuitenkaan ole yhteisesti hyväksyttyä koulutusta, vaikka tarve sille on suuri! Useat eri oppilaitokset ovatkin lähteneet rakentamaan omia henkilökohtaisen avun kurssejaan. Tämä sinällään on hyvä asia, mutta se on johtanut siihen, että nyt yli 30 eri tahoa järjestää pienimuotosta koulutusta vailla yhteisiä vaatimuksia tai tavoitteita. JHL on pitkään tehnyt työtä, jotta tälle ammattiryhmälle saataisiin valtakunnallinen koulutus.

Opetushallituksessa on juuri päättynyt lausuntokierros puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan perustutkinnosta, joka sisältää uutena henkilökohtaisen avustajan tutkintonimikkeen. Tämän tutkintonimikkeen saaminen olisi tärkeä askel.

Miksi avustajat tarvitsevat ammattitutkinnon?

Henkilökohtaisten avustajien tehtäväkenttä on laaja ja suuriin osa avustajista toimii vammaispalvelulain mukaan myönnetyssä henkilökohtaisessa avussa. Tämä tarkoittaa sitä, että avustajan työtehtäviin kuuluu vammaisen henkilön avustaminen tämän kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä. Avustamien kohdistuu niihin tehtäviin, jotka vammainen henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtaisten avustajien työ ei ole sairaanhoitoa, hoito- tai hoivatyötä eikä myöskään tavanomaista kotitaloustyötä.

Yllä oleva osoittaa, että tehtäväkenttä voi olla hyvin laaja. Tehtävä rakentuu siis hyvin pitkälti avustettavan mukaan. Kuitenkin todella moneen näistä työtehtävistä voisi koulutuksella saada erittäin hyvät valmiudet.

Henkilökohtaisten avustajien työ poikkeaa muusta työstä hyvin paljon, koska henkilökohtaisen avun lähtökohtana on se, että avun saaja määrittää työtehtävät ja tekotavan. Tämän vuoksi avustamisen tarpeet voivat olla hyvin erilaisia. Erityisesti vammaispalvelulain mukaisessa henkilökohtaisessa avussa tulee huomioida vammaisen itsemääräämisoikeus, jota YK:n vammaissopimuksen ratifioiminen vahvisti. Oma tutkinto antaisi hyvät lähtökohdat avustajan työlle.

Koulutuksen kautta voisimme saada avustajia, jotka osaavat avustaa avunsaajaa turvallisesti kotona ja kodin ulkopuolella. He osaisivat erottaa eri henkilökohtaisen avun muodot ja toteuttaa avustavaa työtä avunsaajan lähtökohdista, ottaen huomioon itsemääräämisoikeuden. Avustaja tuntisi alaa koskevan lainsäädännön ja työympäristön eri roolit ja osaisivat toimia eettisten periaatteiden mukaisesti. Haittaa ei myöskään olisi siitä että avustaja tuntee yleisimmät vammaisuuden muodot ja pitkäaikaissairaudet, joita alalla kohtaa.

Olisi myös tärkeää, että henkilökohtaiset avustajat voisivat ottaa tutkinnon osia Sosiaali- ja terveydenhuollon perustutkinnosta, koska – vaikka henkilökohtaisten avustajien työ ei lähtökohtaisesti ole hoitoa eikä hoivaa – tehtävä voi sisältää osia niistä, esim. hengityshalvauspotilaan avustaminen tai ALS potilaan avustamien.

Avustaja tekee töitä yleensä yksin. Hänellä ei ole työkaveria tukena. Koulutuksen kautta työntekijä oppisi ottamaan huomioon yksintehtävän työn erityiskysymykset ja työnohjauksellinen näkökulman. Avustaja kohtaa monesti tilanteen, että avunsaaja, joka on yleensä myös työnantaja, menehtyy työsuhteen aikana.

Henkilökohtaiset avustajat ansaitsevat koulutuksen enkä näe mitään syytä, miksei koulutus myös heidän ammatissaan kannattaisi.

JHL:n työhön henkilökohtaisten avustajien edunvalvojana voit tutustua henkilokohtaisetavustajat.fi-sivustolla.

**
Kuva: Sami Perttilä

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*