Siirry sisältöön

Henkilökohtaisen avun järjestelmä tarvitsee kokonaisuudistuksen

– Veikko Lehtonen

Henkilökohtainen apu on tärkeä vammaispalvelulain mukainen palvelu, joka mahdollistaa usealle vammaiselle henkilölle arjen sujuvuuden. Avustaja toimii käsinä ja jalkoina, silminä ja korvina.

Nykyinen henkilökohtaisen avun järjestelmä on sekava ja sitä on mahdotonta selittää lyhyesti, mutta yritän. Ymmärtääkseen yhtälön täysin, tulisi olla yhtä aikaa sekä työmarkkinajuristi että sosiaalityöntekijä.

Onnistuisiko sinulta työnantajana toimiminen? Vammaiselta sitä ei välttämättä kysytä, koska monessa kunnassa itse työnantajana toimiminen on vammaiselle edelleen ainoa keino saada henkilökohtainen avustaja. Koska työsopimus tehdään avustettavan ja avustajan välille, vammainen avunsaaja kantaa myös työsuhteen tuomat vastuut. Työnantajaksi ja vastuun kantajaksi voi joutua myös alaikäinen, tai henkilö, joka ei ole oikeistoimikelpoinen, tai henkilö, jolla ei ole työelämän kokemusta.

Vastuu henkilökohtaisen avun järjestämisestä kuuluu kunnalle, joka myös korvaa siitä aiheutuneet kustannukset. Moni kunta painii talousvaikeuksien kanssa ja kunta maksajana pyrkii löytämään säästöjä vaikuttamalla työsuhteeseen, jonka osapuoli se ei kuitenkaan itse ole. Suomessa pyörii yhtä monta henkilökohtaisen avun järjestelmää kuin on kuntaakin.

Työnantaja (eli avustettava) sopii työtehtävät työntekijän (eli henkilökohtaisen avustajan) kanssa ja kunta korvaa työstä aiheutuvat kustannukset, kuten palkan. Työntekijä ei tiedä, mihin tehtäviin kunta on henkilökohtaisen avun myöntänyt, koska henkilökohtaisen avun päätös on salainen ja se tehdään kunnan ja työnantajan välille. Voi olla, että kunta (joka ei ole työsuhteen osapuoli) ei suostu maksamaan palkkaa avustajalle, koska avustaminen on toteutettu väärässä paikassa, vääränä ajankohtana. Tätä avustaja ei ole kuitenkaan voinut tietää, sillä hän on vain noudattanut työnantajansa käskyä. Kunta taas ei välttämättä maksajana saa tietää, mihin henkilökohtainen apu kohdistuu. Tässä vain muutama esimerkki miten sekavasta järjestelmästä on kyse.

Työtehtävien laajuus – ”avustaja tekee sen mitä vammainen tekisi ilman vammaa” – aiheuttaa myös ongelmia, kun otetaan huomioon se, ettei alalle ole koulutusta. On suoranainen ihme, että mitään pahempaa ei ole vielä sattunut. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton vuonna 2015 teettämän selvityksen mukaan lähes kaikki avustajista työskentelee yksin. 57 % avustajista kaipaa vertaistukea, 43 % henkilökohtaisista avustajista jakaa lääkkeitä, 40 % tekee satunnaisesti pistämisiä, haavahoitoja tai muita hoidollisia tehtäviä, vaikka heillä ei ole hoitoalan koulutusta. Valvira ei valvo, koska he valvovat ainoastaan koulutettua henkilöstöä.

Lakisääteistä työterveyshuoltoa ei ole järjestetty lähes puolessa työsuhteista. Moni avustaja toimii lähes saattohoitajana, eikä ole mitenkään tavatonta, että avustettava kuolee työsuhteen aikana. Avustaja voi kuitenkaan asioista keskustella, koska työterveyshuoltoa ei välttämättä ole ja työntekijää sitoo salassapitovelvollisuus.

Tutkimuksen perusteella työntekijät kaipaavat vertaistua! JHL:n avaamalla henkilökohtaisetavustajat.fi -sivustolla avustajat saavat opastusta, apua ja vertaistukea työhönsä liittyviin haasteisiin, myös anonyymisti.

Vaikka tässä kirjoituksessa on käyty läpi alan epäkohtia, haluan korostaa, että tämä työ on tärkeää ja se tarjoaa n. 25 000 avustajalle ainutlaatuisen työn, jota tehdään sydämellä ja josta tekijät ansaitsevat arvostuksensa. Henkilökohtaiset avustajat ovat monelle vammaiselle laadukkaan arjen ja osallisuuden mahdollistajia.

On tärkeää rakentaa sellainen henkilökohtaisen avun järjestelmä, jossa otetaan huomioon vammaisen itsemääräämisoikeus ja oikeus saada henkilökohtaista apua, mutta samalla pyritään luomaan olosuhteet hyvään ja arvostettuun työhön, jolla voi myös tulla toimeen.

Henkilökohtaisen avun järjestelmä tarvitsee kokonaisuudistuksen. Nyt siihen on oiva mahdollisuus, sillä vammaispalvelulakia ja sitä kautta henkilökohtaista apua ollaan uudistamassa. JHL on laatinut esityksen, joka on yksinkertainen ja parantaa sekä vaikeasti vammaisten että työntekijöiden asemaa, mutta myös vastaa samalla maan hallituksen asettamiin tavoitteisiin.

Olennaista on, että rahoitus ja ohjaus tulisivat ainoastaan yhdestä osoitteesta. Vammaiselle avun saajalle tulisi antaa oikeasti vapaus valita, miten henkilökohtainen apu järjestetään. Nykyinen hallitusohjelma ja sote-uudistus tarjoavat siihen mahdollisuuden. Nyt on kyse enää tahdosta.

**
Edit 24.2.2017: Korjattu JHL:n esityksen sisältöä asiavirheen osalta liittyen linkkiin, joka sisältyy 2. viimeiseen kappaleeseen. / Viestintä

Kommentit

  1. Hyvä kirjoitus itse toimin avustajana ja viihdyn hyvin varmasti on paljon epäkohtia mitä pitäisi korjata kenen on vastuu jos lääkitys esimerkiksi menee väärin…Onneksi itse en lääkkeitä joudu laittamaan

  2. Hyvä kirjoitus, joka ansaitsisi paikkansa laajemmissakin medioissa. Jossei muuten niin vaikka mielipidepalstoilla maakuntien päälehdissä henkilökohtaisten avustajien työtä ja asemaa selventämässä yleisesti.

  3. Tässä ei nyt avattu ollenkaan, että miten ohjaus siirretään kunnille vai kenties jopa sairaanhoitopiireille ja silti vammaisen ”huomioidaan”. Minä en halua avustajakseni ketä tahansa, en varsinkaan halua ohjausta oman elämäni järjestämiseen. Useimmissa kunnissa saa valita onko työnantaja vai käyttääkö esimerkiksi palveluseteleitä. Maalaatte aika synkän kuvan nykytilanteesta. Itse olen ihan tyytyväinen työnantajamalliin, olin sitä jo ennen täysikäisyyttä ja työelämään menoakin. Mikäli JHL on huolissaan työsuhteiden sisällä tapahtuvista oikeudellisista asioista, voitte järjestää työntekijöille maksutonta neuvontaa, niinkuin Heta tekee jäsenilleen.

    • Hei Ida, kirjoituksessa on linkki JHL:n esitykseen jossa avataan asiaa tarkemmin. Missään nimessä ei ole tarkoitus rajoittaa sitä, että avustettava saa valita avustajan tai että joku ohjaisi avustettavan elämää, vaan päinvastoin. Tarkoitus on korostaa, sitä että vammaisella täytyy olla oikeus valita. Hienoa jos kunnassasi oikeasti kuunellaan ja on vapaus valita. Valitettavasti näin ei ole kaikissa kunnissa.

      JHL tarjoaa jäsenille maksutonta neuvontaa, neuvottelua, sekä oikeudellista apua. Yksi kanavista on hiljattain aukaistu http://www.henkilokohtaisetavustajat.fi palvelu, jossa on näiden edellämainittujen palveluiden lisäksi saatavilla vertaistukea.

      Ystävällisin tervesisin
      Veikko Lehtonen
      Sopimustoimitsija JHL

      • Mitä avustettava saa valita JHL:n mukaan: saa valita palvelun tuottajan, mutta ei henkilöä, joka häntä avustaa. Tämä rajoittaa avustettavan itsemääräämisoikeutta. Olen Ida Männistön kanssa samaa mieltä, nykyinen vammaispalvelulaki on hyvä. JHL:n tulisikin panostaa siihen, että lain toteutus toimisi. Jokaisen avustettavan kanssa tehdään palvelusuunnitelma, jossa sovitaan, miten palvelu toteutetaan. Avustajan työksi ei pitäisi näissä suunnitelmissa sopia esim. hoitotehtäviä, vaan ne tulisi järjestää muulla tavoin. Avustajan työ on olla avustettavan kädet ja jalat, ei hoitaja, ei toimintaterapeutti ei fysioterapeutti. Ihmettelen sitä, että JHL istuu ns kahdella jakkaralla ollen sekä avustettavien (HETA) että avustajien edunvalvoja. Miten tämä yhtälö käytännössä toimii? Ainakin nyt JHL kaventaa esityksellään avustettavien itsemääräämisoikeutta, ajaa pääsääntöisesti avustajien etua. Työnantajamalli tällaisenaan on hyvä malli ja se tulee säilyttää.

  4. Hienoa on, että joillakin toimii hyvin, siihenhän tässä pyritään. Mutta kun työnantajia on niin monenlaisia… Itsellänikin ihminen joka ei muista mitään edes paria minuuttia, looginen ajattelu nollissa jne.
    Olen Veikon kanssa samaa mieltä ollut jo kauan siitä, että tämä avustajasysteemin perusrakenne on todella huono.
    Kaikki on ilmeisesti lähtenyt avustettavien lähtökohdista ja siinä on unohdettu, että avustaja on työntekijän asemassa velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Kuten myös ne avustettavat, jotka toimivat työnantajina vailla minkäänlaisia valmiuksia siihen. Monesti näissä tilanteissa liikutaan hyvin heikoilla kantimilla.
    Turvallisuus, niin työntekijällä kuin työnantajallakin on joskus vaarassa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

  5. Minusta tämä vammaispalvelulaki on hyvä. Kunnat kun toteuttaisivat sitä eikä venkoilisi kaikin tavoin. Ja vaihtoehdot pitää olla käytössä henkilökohtaisessa avussa. Hyvä, että työntekijöiden asemaa halutaan parantaa, mutta se ei saa tapahtua vammaisien ihmisien elämää polkemalla.

    • Hei Kylli, täysin samaa mieltä että avustajien asemaa pitää parantaa ja se ei saa tapahtua vammaisten oikeuksia heikentämällä.

      Sen vuoksi tässä esityksessä on lähdetty siitä että vammainen henkilö saisi oman budjetin henkilökohtaseen apuun ja tämä raha olisi hänen käytettävissä juuri niin kun parhaaksi näkee. Eli jos olisi vaikka 30h viikossa, niin avun saaja saisi 30 kertaa x euroa. Esim Ruotsissa tämä arvo on nyt noin 28€. Tämän jälkeen hän saisi päättää toimiiko hän työnantajana, ottaako palvelun kunnalta, vai ostaako yritykseltä.

      Tuntihinta olisi kaikissa järjestämismalleissa sama. Tämä edesauttaisi sitä, että avustettava voisi päättää vielä vapaammin milloin avustus tunnit käyttää ja miten. Työnantaja olisi aidosti työantaja.

Comments are closed.