Lyhyt työura ei motivoi pysymään pelastusalalla
Tulisitko sinä alalle, jossa olet palkkakuopassa, etkä tiedä, voitko jäädä eläkkeelle ammatistasi?
Harvassa ovat ne oppilaitokset, jossa aloittaville opiskelijoille sanotaan, että ette tältä alalta tule eläköitymään. Näin on kuitenkin pelastusalalla. Samaan aikaan ihmetellään, miksi alalla ei ole pitovoimaa. Valmistuneet siirtyvät alalta pois tilaisuuden tullen. Kaikkiin alan avoimiin paikkoihin ei saada enää hakijoita, mistä myös sisäministeriö on ollut huolestunut.
Tulisitko sinä alalle, jossa olet palkkakuopassa ja pohjakoulutusvaatimuksena on joko lukion oppimäärä, ylioppilastutkinto, ammatillinen perustutkinto tai ammattitutkinto? Tämän jälkeen valmistut ammatilliseen tutkintoon, jossa sinusta revitään fyysisesti ja psyykkisesti kaikki irti lupauksella, että etsi kuule toisia töitä, kun et enää selviä tehtävistäsi.
Voi kysyä ihan perustellusti, onko tämä valittu strategia oikea. Miten sisäministeriö, joka viime kädessä vastaa pelastustoimen toimivuudesta, asiaan on reagoinut? Harva ala kouluttaa osaajia toisten alojen tarpeisiin, jo ensimmäisessä juhlapuheessa uusille opiskelijoille tätä korostaen. Onko alan oppilaitos sisäministeriön tai poliittisten päättäjien ohjauksessa, tätäkin voi kysyä.
Juhlapuheet eivät tuo leipää pöytään
Valmistunut pelastajatutkinnon suorittanut on suorittanut samantasoisen tutkinnon kuin perustason ensihoitajana toimiva lähihoitaja. Pelastajalla voi olla, kuten usein on, myös ensihoitajan tutkinto. Palkkaus ei kuitenkaan korreloi, mikä johtuu virka- ja työehtosopimusten määräyksistä (SOTE-sopimus ja HYVTES).
Virka- ja työehtosopimuksia ei kuitenkaan neuvotella yksin alan järjestöjen toimesta. Toisella puolella pöytää on työnantajan edustajat. Pelastuslaitoksista tulee kritiikkiä tätä epätasa-arvoista palkkausta kohtaan entistä enemmän. Osassa pelastuslaitoksia pelastajatutkinnon suorittaneet ovat jopa kieltäytyneet perustason ensihoidon tehtävistä. Tämä ei ole järkevää alan koulutuksen omaavien käyttöä työnantajan kannalta.
Rahakirstua vartioi työnantaja, joten nyt on korkea aika tehdä sellaisia valintoja, jotka helpottavat pelastus- ja ensihoidon tuottamista hyvinvointialueilla. Sisäministeriön juhlapuheet pelastajien tärkeydestä eivät tuo leipää pelastajien pöytään. Tätä ongelmaa ei voi sivuuttaa, kun luodaan hyvinvointialueiden palkkausjärjestelmiä. Palvelussuhteen ehdot tuleekin saada houkuttelevammaksi parantamalla palkkausta ja työstä palautumista.
