Onko ihan kaikki myytävänä – myös itsemääräämisoikeus?
Olisitko valmis myymään äitisi tai vammaisen lapsesi avun tai hoidon siitä vähiten tarjoavalle?
”Retorinen kysymys”, moni sanoisi, mutta valitettavasti ei ole. Parhaillaan useassa kunnassa on menossa kilpailutus, jossa kaupataan vanhusten- tai vammaisten hoitoa, tukea ja avustamista. Kilpailutuksen tuloksena yleensä halvin tarjous voittaa ja hyvin tiedämme, ettei halvin ole yleensä paras.
Nyt moni päättäjä syyttää kirjoittajaa hankintalain huonosta tuntemuksesta, mutta näin ei ole. Yhdenkään kunnan ei tarvitse valita halvinta palveluntuottajaa ja ei välttämättä kilpailuttaa ollenkaan näitä palveluja. Kilpailutuksen ja sen lopputuloksella on kuitenkin merkitystä monen sellaisten ihmisen elämään, jotka eivät välttämättä itse voi vaikuttaa saamaansa palveluun tai hoitoon, tai asuinpaikkaansa. Vaikka heistä moni taas voisikin vaikuttaa, ei heiltä mielipidettä kysytä. Olisikin syytä kysyä, että onko se oikein? Asiassa on kyse on arvovalinnasta sekä siitä, mitkä asiat katsotaan tärkeiksi.
Halutaanko kansalaisia todella pompotella niin, että he joutuvat muuttamaan jokaisen kilpailutuksen jälkeen? Tai että heillä käy kymmeniä eri avustajia tai hoitajia, eivätkä he itse pääse vaikuttamaan siihen, ketkä heidän kotonaan käyvät? Mikäli palvelun laatuun halutaan vaikuttaa, parhaiten se onnistuu silloin, kun kunta kuuntelee palvelun käyttäjää sekä tuottaa sen omana palvelunaan. Mikäli palvelu halutaan kuitenkin jostain syystä kilpailuttaa, tulisi vähintäänkin ottaa huomioon inhimilliset tekijät ja palvelun laatu. Hyvin usein kuntien julkisissa tarjoilukilpailuehdotuksissa todetaan, että laadun painoarvo kilpailutuksesta on noin 5 % ja hinnan painoarvo 95 %. Tämä johtaa väistämättäkin siihen, että yleensä huonoin voittaa.
Tilanne vaikuttaa tietenkin eniten palvelun saajaan, mutta myös työntekijään, joka työskentelee halvimmassa palveluntuottajassa. Jostain se hinnan alennus otetaan ja yleensä se otetaan henkilöstön selkänahasta. Tämä taas vaikuttaa valitettavasti palveluun. Työtekijät joutuvat tekemään koko ajan enemmän töitä pienemmillä resursseilla ja tästä esimerkkinä Etelä-Suomen Aluehallintoviraston havainnot yksityiseltä sosiaali- ja terveysalalta, jossa psykosomaattisen kuormituksen katsottiin olevan jo merkittävä riski kotihoidossa. JHL kohtaa jatkuvasti tapauksia, joissa selkeästi jätetään noudattamatta laissa määrättyjä mitoituksia, eikä noudateta alalla yleissitovaa työehtosopimusta. Tämä ei ole sattumaa vaan hinnat ovat menneet niin alhaiseksi, että yritykset yrittävät hakea tätä kautta palvelulleen katetta. Työnantajan riskiä siirretään jatkuvasti työntekijälle ja sen vuoksi nollasopimukset ovat räjähdysmäisesti kasvussa yksityisellä sosiaali- ja terveysalalla.
Edellä mainitusta ei kuitenkaan pidä vetää sitä johtopäätöstä, että kaikki yksityiset tuottaisivat huonoja palveluja. Ei todellakaan vaan joukkoon mahtuu erittäin vastuullisia ja hyviä palveluntuottajia, jotka huolehtivat sekä asiakkaistaan että työntekijöistään. Ongelmana on vain se, että nämä vastuulliset ja hyvät yritykset eivät pärjää kilpailussa, jonka voittamisessa merkittävin tekijä on hinta. Paras ei ole halvin, mutta halvimman käyttäminen tulee kalliiksi.
Kunnalla on tilaajan roolissa vastuullaan valvoa palveluntuottajan laillisuutta, mutta siltikään useissa kunnissa palveluntuottajia ei valvota. Kenellä siis on vastuu? Näkisin, että vastuu on meillä kansalaisilla, jotka annamme tämän tapahtua. Meillä jo nyt lainsäädäntö antaa työkaluja puuttua asiaan, mutta asiasta on tullut niin sanotusti hiljaisesti hyväksyttävää ainaisen säästämisen syyn varjossa.
On aika lopettaa vaikeneminen ja vaatia kunnon palvelua heille, jotka eivät välttämättä sitä pysty itselleen vaatimaan. Hyvä esimerkki tulee Helsingistä, jossa yhden kaupunginvaltuutetun toimesta lähdettiin vaatimaan parempia ehtoja henkilökohtaisen avustajien kilpailutukseen ja aloite meni läpi valtuustossa. Tämän seurauksena muutama palveluntarjoaja tippui pois ja kaupunki vaati kirjallisesti kaikkia tuottajia noudattamaan yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta. Nyt tämä on kirjattu myös kilpailutuksen asiakirjoihin, kun jatkossa tarjouksia pyydetään.
Me kaikki voimme vaikuttaa asioihin, kun lopetamme hyväksymästä laadun dumppauksen hinnan varjolla.
***
P.S. Aloita vaikuttaminen jo tänään ja allekirjoita vammaisjärjestöjen alulle panema kansalaisaloite #eimyytävänä. Myös minä sekä liittomme puheenjohtaja Päivi Niemi-Lainekin ovat aloitteen allekirjoittaneet. Kansalaisaloitetta tukevalla verkkosivulla muistutetaan, että kilpailutus on vastoin ihmisoikeuksia ja tulee pitkällä tähtäimellä myös kansantaloudellisesti kalliiksi.