Oikeudenmukaisuutta ja yhteistyökykyä vuodelle 2017

Joulunaika ja uusi vuosi ovat hetkiä, jolloin ihminen kokee toivetta paremmasta. Uusi sivu elämästä on avautumassa ilman merkintöjä päätetystä tai tehdystä. On mahdollisuus luvata tai olla lupaamatta. Mutta kuitenkin mieli pyörii mahdollisuuksien ympärillä. Elämä on hyvien toiveiden, uskon ja rakkauden kyllästämä.
Minua on viime vuodesta saakka puhutellut vahvasti Raamatun sanoma siitä, miten rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Niinpä. Sipilän hallitus on haastanut lähimmäisen rakkauden. Kenties on antanut sille päinvastaisen merkityksen teoillaan ja päätöksillään – lähimmäisen riisto. Vuoden 2016 aikana kilpailukykysopimus saatiin aikaiseksi, mutta vain yksipuolisesti. Julkisen sektorin pienipalkkaiset maksoivat kilpailukyvyn laskun, kun omistajat kokivat, että nyt ei ole heidän aika yhtyä yhteisiin talkoisiin. Palkansaajista tuli yht’äkkiä Suomen parhaimmistoa ja heitä syytettiin hyvinvoiviksi, kitsaiksi ja suuripalkkaisiksi. Lasten ja eläkeläisten hyvinvointi asetettiin palkansaajien omaksitunnoksi. Lopputulemana Sipilän hallitus sai mitä halusi. Lisää työaikaa korvauksetta palkansaajille ja julkisen sektorin työntekijöille vielä 30 prosentin leikkauksen lomarahasta. Nyt Sipilän hallitus voisi antaa joululahjan ja kompensoida kikyn vaikutuksia palkansaajille. Toivetta paremmasta syntyisi välittömästi.
Suomi pyörii kotimarkkinoiden turvin. Kasvua syntyy siellä, missä on kuluttajia, ostajia. Kikyllä leikataan julkisen sektorin pienipalkkaisten ostovoimaa merkittävästi. Nämä palkansaajat aidosti kuluttavat, eivätkä säästä sukanvarteen. Suomalaiset yritykset ja palvelut on ylläpidetty tällä kulutuksella. Suomen pankin tuoreen ennusteen mukaan maamme talous on vihdoinkin palannut kasvu-uralle. Kasvua ylläpitää ennen kaikkea yksityinen kulutus. Sipilän hallituksen olisikin syytä pohtia, ovatko suunnitellut leikkaukset (mm. lomarahaan) enää edes tarpeellisia?
Joulu on toivon aikaa. Ja minä toivon oikeudenmukaisuutta. Ja kaikesta huolimatta uskon vielä ihmeisiinkin, joulupukkiinkin. Niin kauan kun on toivoa, on mahdollisuus parempaan. Politiikka ja elämä on yllättävää, vaikka sitä ei uskoisikaan. Ja vaikka usko ja toivo monelta on jo mennytkin tässä menossa, pidän sitä puolestanne yllä, mielelläni.
Haluan kiittää vuodesta 2016 ja toivottaa JHL:n väelle, ja maan hallituksellekin oikein hyvää joulua ja onnellista sekä oikeudenmukaista uutta vuotta 2017!