Niukka linja palkankorotuksissa
Keskusjärjestöjen sovittua Työllisyys- ja kasvusopimuksen (Tyka) loppuosan palkankorotuksista, on neuvottelut alakohtaisista sovelluksista aloitettu myös JHL:n edunvalvontakentässä. Usealla liiton sopimusalalla on toisaalta myös sovittu siitä, että neuvottelut aloitetaan vasta loppukesästä tai myöhemmin syksyllä.
Kunta-alalla on jo aikanaan syksyllä 2013 sovittu, siitä että sopimusala käy alakohtaiset neuvottelut keskusjärjestösopimuksen pohjalta tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Nyt neuvotteluja sitten käydään.
Mitä sitten voi sanoa Tykan loppuosan ratkaisusta? No onhan se maltillinen, ettenkö sanoisi äärimaltillinen. Tämän takia varmaan ratkaisu on ollut myös työnantajajärjestöjen nieltävissä, vaikkakin tavanomaista purnausta on sisältynyt neuvottelutuloksen kommentoinnissa työnantajaleiristä. Maan heikohko taloudellinen tilanne ja kasvava työttömyys ovat luonnollisesti vaikuttaneet neuvotteluihin. Peräänkuulutettua kriisitietoisuutta on kuitenkin ammattiliitoissa siis ollut ja on olemassa.
SAK:n sisällä oli kevään aikana erilaisia arvioita siitä, onko Tykan loppuosasta mahdollista sopia mitään. Oman lisänsä tähän vyyhtiin tuottivat eduskuntavaalit, hallitusohjelman sisältö ja näiden rinnalla suurella tohinalla aloitetut yhteiskuntasopimuskeskustelut. Aivan hilkulla oli se, että nämä prosessit olisivat sotkeutuneet ja aiheuttaneet myös Tyka-neuvottelujen kariutumisen. Mielestäni on hyvä, että näin ei kuitenkaan tapahtunut. Oli järkevää pitää pää kylmänä ja nämä asiat erillään. En näe että liittokierros tänä syksynä olisi tuottanut vastauksia niihin pohdintoihin, joita meillä on edessämme.
SAK tavoitteli neuvottelukierroksesta lopputulosta, joka turvaisi jäsenliittojen jäsenten ansiokehityksen ja ostovoiman. Perinteisesti järjestö on hakenut myös solidaarista palkankorotusratkaisua, joka tavalla tai toisella parantaisi myös pienipalkkaisten asemaa. Näin myös tällä kertaa. Neuvottelujen lopputuloksena on päädytty sekalinjaiseen palkankorotukseen, jonka perusteella alle 3720 euroa ansaitsevien palkkoja nostetaan 16 eurolla. Tuon 3720 euron ylittävien palkkojen osalta korotus on vähintään 0,43 %. Huomattava osa SAK:n liittojen jäsenkentästä työskentelee palkoilla, jotka ovat tämän euromääräisen korotuksen kohteena. 16 euroa merkitsee suurempaa prosentuaalista korotusta alhaisilla palkkatasoilla kuin 0,43 % – eli tältä osin tämäkin ratkaisu sisältää solidaarisia piirteitä.
Siitä huolimatta, että palkankorotusten taso jää tällä kertaa erittäin alhaiseksi, JHL:n jäsenten näkökulmasta korotusten solidaarinen profiili on tärkeä. Pelkät prosentuaaliset korotukset kautta linjan olisivat merkinneet sitä, että suuri osa JHL:n jäsenistä olisi saanut tätäkin pienemmät palkankorotukset.
Kun palkankorotusten lisäksi otetaan huomioon muutokset tuloverovähennyksissä, inflaatiotarkistukset, muutokset kuntien keskimääräinen tuloveroprosenteissa ja työttömyysvakuutusmaksuissa on odotettavissa, että kaikista pienipalkkaisimpien (alle 2500 €/kk ansaitsevien) nettoreaaliansiot kasvavat 0,1-0,9 % ensi vuonna. Työttömyysvakuutusmaksujen korotuksella vahvistetaan myös työttömyysturvan rahoittamisen edellytyksiä ja tämä on tietysti erittäin tärkeätä myös ammattiyhdistysliikkeen jäsenten kannalta.
JHL:n pienipalkkaisempien asemaa tuetaan tällä ratkaisulla ensi vuoden aikana, kun otetaan huomioon solidaarinen palkankorotusnäkökulma ja pienipalkkaisiin kohdistuvat verotusmuutokset.
Korotustekniikasta vielä sen verran, että moni meistä muistaa vielä Tykan ensimmäisen 20 euron korotuksen 1.7.2014. Tuolloinhan tuon euromääräisen korotuksen toteuttamismallista nousi työmarkkinoilla suuri poru. Tälle kierrokselle tavoiteltiin yksinkertaisempaa mallia. Toisin kun heinäkuussa 2014, tällä kertaa heijastusvaikutukset huomioidaan korotuksen suuruutta arvioitaessa. Tämä merkitsee sitä, että prosentuaalisten lisien kautta tulevat euromääräiset heijasteet on mahdutettava edellä todettujen korotusten (16 € / 0,43 %) raameihin. Heijastusvaikutukset taas vaihtelevat sopimusaloittain ja näin ollen sopimusalakohtaisissa neuvotteluissa joudutaan pähkäilemään mitä ja millä tavoin korotukset viedään kunkin sopimusalan palkkaus-järjestelmärakenteisiin. Nähtäväksi jää, millaisiin ratkaisuihin sopimusaloilla näissä asioissa päädytään. Ei taida asioiden ratkaisut tälläkään kertaa ihan yksinkertaisia olla.
Pääministeri Sipilän ajamasta yhteiskuntasopimisesta on aikaista vielä tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään. Maan hallitus tulee ulos oman esityksensä kanssa heinäkuun lopulla ja nyt tiedossa olevan aikataulun mukaan yhteisymmärrys asioista pitäisi olla valmis keskusjärjestötasolla elokuun 21. päivään mennessä. Mielestäni aina pitää yrittää neuvotella, mutta rohkenen epäillä sitä, onnistuuko tämä projekti kaavaillussa aikataulussa – jos myöhemminkään.
Yhteiskuntasopimisesta tuskin tulee mitään, mikäli ammattiyhdistysliikkeelle uhan alla sanellaan maan hallituksen tuomana ja työnantajajärjestöjen myötävaikutuksella tasapainotonta ”ota tai jätä – kokonaisuutta”. On selvää että ainakin edellisessä yhteiskuntasopimusluonnoksessa ja hallitusohjelmassa on sellaisia asiasisältöjä, jotka eivät saa ammattiyhdistysliikkeen hyväksyntää. Tämä onkin jo sitten taas uuden pohdinnan aihe.
Päätän blogini toivottamalla kaikille lukijoille aurinkoista kesää!