Vanhusten hoitoon tarvittavasta henkilöstömäärästä on keskusteltu vuosikausia. Tähän mennessä mitään sitovaa mitoitusta ei ole ollut. Vanhuspalvelulaissa vuodelta 2012 todetaan ainoastaan, että henkilöstöä on oltava riittävästi ja heidän osaamisensa on vastattava asiakkaiden tarpeita. Suositustasolla on ollut kirjaus, että mitoituksen on oltava vähintään 0,5, mutta on muistettava, että kyseessä on ainoastaan suositus. Ideaalimaailmassa tämä kirjaus olisi aivan riittävä. Todellisuus on kuitenkin toinen, mikä karmeimmin tuli esiin viime kevään hoivakriisissä. Tilanteesta kärsivät niin hoitajat kuin vanhuksetkin ja kriisi kärjistyi niin, että se kaatoi viime kädessä Juha Sipilän hallituksen maaliskuussa. Nykyinen hallitus on ottanut hoivakriisin tosissaan ja mitoitusta valmistelemaan perustettiin työryhmä heti elokuussa. Tiukan aikataulun päätteeksi työryhmä sai työnsä valmiiksi ja lakiesitys on lähtenyt jo lausuntokierrokselle. Keskeistä lakiesityksessä on se, että mitoitukselle on nyt asetettu vähimmäismäärä. On vihdoinkin tunnustettu se tosiasia, että ilman riittävää määrää ammattitaitoista henkilökuntaa ei voida tuottaa laadukasta hoivaa ja hoitoa sitä tarvitseville ihmisille. Parhaimmatkaan koneet tai paljon odotettu digitalisaation nousu eivät voi korvata ihmistä. Siksi lähihoitaja on keskeinen tekijä laadun tuottamisessa vanhustenhoidossa. JHL on mukana Jyväskylän yliopiston Teknologia hoiva-alalla –tutkimuksessa, jossa teknologian käytöstä on kysytty vanhustenhoidon henkilöstöltä. Alustavissa tuloksissa on jo tullut esiin, että teknologian käyttöönotossa on edelleen liian paljon ongelmia. Laitteet eivät toimi riittävällä varmuudella ja liian usein vaikuttaa sille, että tekniikka vie liikaa aikaa varsinaiselta hoivatyöltä. Nämä asiat ovat onneksi ratkaistavissa, kun vain tahtoa riittää. Liian pieni henkilöstömitoitus on kuitenkin päässyt vuosien mittaan kärjistämään tilannetta niin, että moni lähihoitaja on todennut oman jaksamisensa kannalta parhaaksi vaihtaa alaa tai siirtyä pois vanhustenhoidosta. Niin pohjoismaisessa NordCare- tutkimuksessa kuin JHL:n omissa kyselyissäkin (esim. kysely sote-ammattilaisille 2018) on tullut valitettavan selväksi se, että hoitajat uupuvat työssään. Nyt ollaan tilanteessa, jossa lähihoitajia tarvitaan kipeästi lisää. (Lue koko NordCare-tutkimus täältä.) Tuhannen taalan kysymys onkin se, mistä lisää osaajia alalle saadaan. Koulutusmääriä on syytä tarkastella huolella ja erityisesti vanhustyön houkuttelevuutta on nostettava. Nyt alalla on ollut negatiivinen kierre, kun liian kiireinen työtahti on johtanut kielteiseen uutisointiin (ja aivan aiheesta!), mikä osaltaan on heikentänyt alan vetovoimaa. Vanhustenhoidon kuvaa on saatava paremmaksi, jotta alalle saadaan lisää osaajia. Tarvitsemme sekä aivan uusia että alalta poistuneita lähihoitajia takaisin. Lähihoitajat ovat JHL:lle tärkeä ja ajankohtainen jäsenryhmä. Juuri he muodostavat vahvan rungon vanhuspalveluihin ja  heitä tarvitaan korjaamaan hoitajavajetta. Haluammekin liittona tuoda esiin positiivisia esimerkkejä vanhustyöstä ja antaa niistä tunnustusta. Esimerkiksi vuosittain palkitsemme Vuoden hoitaja –tittelillä heitä, jotka ovat oman työnsä kautta tuoneet arvostusta tärkeään hoito- ja hoiva-alan työhön. Kun mitoituksen lisääminen palveluasumisessa on nyt saatu liikkeelle, on ensiarvoisen tärkeää puuttua ripeästi kotihoidon tilanteeseen. Jos palveluasumisen ja kotihoidon mitoitukset ja työnkuva poikkeavat paljon toisistaan, ei ole vaikea kuvitella, että seuraavaksi kuulemme kauhutarinoita kotihoidon kriisistä. Kotihoidossa hoidetaan aivan liian huonokuntoisia vanhuksia, työ tapahtuu pitkälti yksin ja työolosuhteet ovat hyvinkin haastavia. Toivottavasti muutaman vuoden kuluessa hoitajamitoitus on kunnossa ja hyvinvointi ja ilo näkyvät sekä vanhusten että hoitajien arjessa.