Siirry sisältöön

Tätä kaikkea on julkisen alan liitto Mosambikissa: Kansainvälistä solidaarisuutta, uskoa ay-liikkeeseen – ja pinoittain sinisiä muovituoleja

Mosambikissa julkisen alan ammattiliitto SINAFP pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin. SINAFP yrittää tänä vuonna saada virallisen neuvotteluaseman, jotta se pääsisi tehokkaasti puolustamaan työntekijöiden etua. Työtä tukemassa ovat muun muassa JHL ja SASK.

Tunnelma tiivistyy pienessä, kulahtaneessa kokoushuoneessa. Pikkuruisen puutarhapöydän ympärille on jo kokoontunut kuusi ihmistä. Kun huoneeseen saapuu lisää väkeä, jokaiselle kannetaan jostain sininen puutarhatuoli. Tervetuloa Mosambikin julkisen alan liiton, SINAFP:n päämajaan!

Paikallisia liiton edustajia, SASK:n ja PSI:n edustajat ja JHL:n järjestötoimitsija Susanna Haapalainen SINAFP:n toimistolla.

Toimiston maalia lohkeilevat seinät ja irrallaan kolisevat lattialaatat ovat liiton ongelmista pienimpiä. Isoin murhe on tämä: liitto ei pysty käymään hallituksen kanssa virallisia neuvotteluja julkisen alan palkoista eikä työehdoista. SINAFP:llä ei ole virallista neuvotteluasemaa, ja siihen isona syynä on Mosambikin laki.

Liiton toimisto on nähnyt parempiakin päiviä.

Liiton on kerättävä lähes 17 000 allekirjoitusta, jotta se saisi virallisen aseman. Liitto uskoo, että nimiä olisi papereissa riittävästi jo tämän vuoden loppuun mennessä. Töitä riittää: eri puolilta valtavaa maata pitäisi kerätä vielä yli 10 000 allekirjoitusta. Suurimman ponnistuksen tekevät liiton aktiivit, jotka kiertävät esimerkiksi eri provinssien pääkaupungeissa puhumassa työntekijöille liiton ja järjestäytymisen tärkeydestä.

SINAFP:llä ei vielä ole omaa rahoitusta. Jäsenmaksuja on hankala kerätä, kun ei pääse neuvottelemaan työntekijöiden puolesta. Solidaarinen ay-liike onkin Mosambikin julkisen alan liitolle elintärkeä kumppani. Yhteistyö on paljon muutakin kuin rahoituksen antamista. Kesäkuun lopulla JHL:n järjestötoimitsija Susanna Haapalainen matkusti maahan tutustumaan siihen, miten Mosambikin ammattiyhdistysliike toimii.

Parasta matkassa oli paikallisten aktiivien kohtaaminen. Heillä riittää energiaa ja uskoa asiaan, vaikka työtä on tehty jo vuosikausia, pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Susanna pääsi myös pitämään päivän mittaisen työpajan, jossa käytiin läpi muun muassa allekirjoitusten keräämistä ja ammattiyhdistysliikkeen olemassaolon oikeutusta ylipäänsä.

– Tapaamisesta jäi todella hyvä fiilis. Olin varautunut, että koulutukseen menee ehkä pari tuntia, mutta siihen meni koko päivä. Porukalla oli niin paljon kerrottavaa ja oivaltavia kommentteja. Täällä ollaan aika samanlaisten asioiden äärellä kuin meillä Suomessakin: mitä ongelmia ihmisillä on liittoon liittymisessä, mitä pelkoja ja miten niitä voitetaan.

Koulutuspäivään osallistuu myös hienoon, värikkääseen paitaan pukeutunut mies, joka paljastuu todelliseksi ammattiyhdistysveteraaniksi. Marcelino Ferreira on ollut ammattiliittojen jäsen lähes niin kauan, kun Mosambik on ollut itsenäinen valtio. Eli vuodesta 1976. (Mosambik itsenäistyi vuonna 1975)

– Olen nähnyt ongelmat, joita ihmiset kohtaavat työelämässä. Minusta tuntuu, että minun täytyy olla aktivisti ja taistella niitä ongelmia vastaan, auttaa ihmisiä voittamaan ne.

Marcelino Ferreira.

Mitä muuta Mosambikin ay-liike on kuin rapistuneita tiloja ja voimakasta uskoa asiaan? Mitä kaikkea JHL:n tiedottaja ja järjestötoimitsija matkalla kokivat? Miltä näyttää miljoonakaupunki Maputon keskusta? Lisää tietoa ja tunnelmia Mosambikista on tänä kesänä luvassa JHL:n blogeissa ja videoilla. Perusteellisempi katsaus yhden afrikkalaisen ammattiliiton tarinaan on luettavissa syksyllä Motiivi-lehdestä!

Korjattu kirjoitusvirheitä ja virhe vuosiluvussa 19.7. Korjattu kirjoitusvirhe ja tarkennettu allekirjoitusmäärää 3.8.