Siirry sisältöön

JHL huolissaan varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta: Ammattiryhmien yhteistyö päiväkodeissa uhkaa unohtua

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesällä tiekartaksi kutsutun selvityksen, joka ehdottaa suuria muutoksia varhaiskasvatukseen vuoteen 2030 mennessä. JHL:n mielestä selvitys vaikeuttaa eri ammattiryhmien suvujaa yhteistyötä päiväkodeissa ja uhkaa sitä kautta koko päivähoidon laatua.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkistanut kesäkuussa 2017 asiakirjan “Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030”. Asiakirjassa pyritään määrittelemään suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrän kasvattamiseen, sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen.

Tiekartan suuri ongelma on vääränlainen tilannekuva. Tiekartta painottuu vain yli kolmevuotiaiden lasten tarpeisiin. Pienten ja pienimpien lasten hoidon, kasvatuksen ja opetuksen tarpeet ja painotukset ohitetaan kokonaan. Suomalaisten perheiden suuresti arvostamaa perhepäivähoitoa ei nähdä varsinaisesti maininnan arvoisena eikä varsinaisesti varhaiskasvatuksena. Avoimen varhaiskasvatuksen kerhot ja perhepainotteinen työ jäävät myös ilman mainintoja. Seurakuntien lapsityö, johon kuitenkin osallistuu kymmeniä tuhansia perheitä, jää myös mainitsematta.

Syntyy vaikutelma, että tiekartan tavoitteena on varhaiskasvatus, joka muodostuu vain päiväkotien tarjoamasta palvelusta. Muulle varhaiskasvatukselle selvitys ei anna arvoa eikä siihen oteta kantaa.

Varhaiskasvatus on sitä vaativampaa mitä pienemmästä lapsesta on kysymys. Varhaisissa vaiheissa korostuvat erityisesti kasvatuksen muotoina hoiva ja hoito, jotka täysipainoisesti tukevat lapsen oppimista. Tämä liittyy vahvasti suomalaisen varhaiskasvatuksen traditioon.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen on nähty pohjautuvan niin sanottuun EduCare-malliin, jonka ytimessä on ajatus hoivan, hoidon ja opetuksen tasapainosta eri-ikäisillä lapsilla. Mallin toteutuminen edellyttää henkilöstöltä todella laaja-alaista osaamista, ei vain opettajuutta.

Varhaiskasvatuksen tulee jatkossakin olla monimuotoinen kokonaisuus. Palveluvalikossa tulee olla suurempi määrä erilaisia palveluita kuin tiekartassa esitetään.

Päiväkotien perinteeseen kuuluu ammattiryhmien välinen kunnioitus ja tasa-arvo. Moniammatilliset tiimit muodostavat laadun perustan. Niihin kuuluu lähtökohtaisesti yksi lastentarhanopettaja ja kaksi muuta hoiva- ja kasvatusalan ammattilaista (1+2 malli).

Nykyinen 1+2-malli on niin hyvä, että ulkomailta käydään sankoin joukoin ihmettelemässä Suomen varhaiskasvatuksen korkeaa laatua. Tiekartassa esitetään, että tämä tuloksekas malli lopetetaan. Tavoitteena on siirtyä malliin, jossa opettajia olisi aina kaksi ja hoitajan tehtävä rajoittuisi opettajien avustamiseen sekä perushoitoon. Muutos olisi laadun kannalta tuhoisa, heikentäisi ilmapiiriä ja jättäisi tyystin hyödyntämättä muun henkilöstön valtavan potentiaalin.

Tiekartan tavoite lastentarhanopettajakoulutuksen suorittaneiden lastantarhanopettajien määrän rajusta kasvattamisesta ei ole realistinen. Tosiasiassa kentällä työskentelevistä suuri osa on lähihoitajia sekä sosionomeja tai sosiaalikasvattajia. Paras tulos saavutetaankin kehittämällä nykyistä toimintamallia laajassa yhteisymmärryksessä eri ammattilaisten kanssa.

Varhaiskasvatuksen tiekartta ei oikealla tavalla kuvaa polkua kohti parempaa varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus on edelleen myös päivähoitoa ja hoivaa, joka mahdollistaa huoltajien työssäkäynnin. Arjenkin tulee toimia.