Siirry sisältöön

Digitaalinen vallankumous etenee kriisin kautta kohti uutta järjestystä

Euroopan parlamentin jäsen Liisa Jaakonsaari käsitteli digitaalista vallankumousta ja sen vaikutuksia  FIPSUn aamukahvitilaisuudessa pe 23.1.2015. Jaakonsaaren mukaan ilmiön kokonaisvaltaisuutta ei täysin vielä ymmärretä ja sen seurausten pohtiminen on jäänyt taka-alalle. Teknologisten uudistusten sijaan olisi relevanttia keskittyä siihen, miten digitalisaatiolla saadaan kasvua aikaan ja millaisia uusia työpaikkoja se tuottaa. Saksan ay-liike on tässä mielessä edelläkävijä, sillä siellä on alettu pohtimaan digitalisaation vaikutuksia työhön, tulonjakoon, politiikkaan, arvoihin, moraaliin ja ihmissuhteisiin.

Digitalisaatio hahmotetaan usein lähinnä teknologiaan vaikuttavana ilmiönä, vaikka kyseessä on poliittinen ja yhteiskunnallinen mullistus, joka haastaa sekä yhteiskuntaa että yksilöitä. Mittakaavaltaan digitalisaatio on yhtä suuri muutos kuin teollistuminen aikoinaan.

Vallankumouksen seurauksia

Ennusteiden mukaan digitalisaation seurauksena toimistotyöt ja muut sellaiset työt, joissa toistaiseksi vielä tarvitaan inhimillistä panosta, vähenevät. Toisaalta ohjelmien ja ohjelmistojen suunnittelutyöt lisääntyvät. Todennäköisesti hoivatyön tarve tulee säilymään, sillä on epärealistista olettaa, että robotit pystyisivät korvaamaan hoitotyön kokonaan.

Digitalisaation vaikutukset työkulttuuriin ja työn tekemiseen ovat jo alkaneet ja työtä tehdään yhä enemmän ajasta ja paikasta riippumatta, varsinkin tietotyössä työtä tehdään kannettavalla tietokoneella ilman omaa työhuonetta tai edes työpistettä. Digitalisaation mahdollistama työn tekeminen missä tahansa, milloin tahansa ei kuitenkaan poista ihmiselle luontaista tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen ja vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Luovuuden ja työmotivaation kannalta olennaisia inhimillisiä kontakteja ei voi korvata.

Vallankumouksen haasteita

Digitaaliseen kehitykseen liittyy lupauksia uusista työpaikoista ja säästöistä. Järkeviä säästöjä saadaankin aikaan, jos erilaiset tietojärjestelmät kommunikoivat keskenään. Lupausten lunastamisen edellytyksenä on osaamisen tason nostaminen, sillä Suomi on jäänyt kehityksessä jälkeen, vaikka muutama vuosi sitten olimme edelläkävijöitä. Toisaalta koko Eurooppa on jäänyt Yhdysvaltojen kehityksestä jälkeen, kun Googlen ja Amazonin kaltaiset amerikkalaiset yritykset hallitsevat maailmaa ja säätelevät ihmisten kulutuskäyttäytymistä.

Nyt käsillä oleva siirtymävaihe on vaativa ja tietyllä tavalla kaoottinen, mutta uusi järjestys syntyy aina kriisin kautta. Ennen kuin digitalisaatio etenee järjestyksen vaiheeseen, se tulee herättämään myös negatiivisia tuntemuksia ja ahdistusta. Esimerkiksi kotihoidossa hoitajat ovat kokeneet, että asiakkaan kotona tehtävä sähköinen kirjaaminen ja raportointi vievät huomiota ja aikaa pois itse hoitotyöstä ja läsnäolosta asiakkaan luona.

Lisäksi yhteiskunnan haasteena on huomioida digitrendin ääripäät: diginatiivit, jotka ovat syntyneet ja kasvaneet digitaaliseen maailmaan ja käyttäneet digitaalista teknologiaa lapsesta tai nuoresta saakka; ja digiorvot, jotka ovat vaarassa syrjäytyä, koska eivät halua tai pysty olemaan mukana digitaalisessa vallankumouksessa.

Miten julkisen alan liittojen pitäisi reagoida?

Jaakonsaaren mukaan digitalisaation laadullinen kehittäminen pitää rohkeasti nostaa työpaikkatasolta poliittiseen keskusteluun. Vain työpaikoilla tiedetään ongelmat, jotka liittyvät digitaalisiin järjestelmiin. Ammattiliitoilla on keskeinen rooli tiedonvälittäjinä työpaikkojen ja päättäjien välillä. Siksi ay-liikkeen on oltava vahvemmin läsnä eurooppalaisessa päätöksenteossa ja huolehdittava siitä, että palkansaajien näkökulma on edustettuna EU-tasolla nykyistä vahvemmin.