 |
Motiivi Arkisto Motiivi 1/2010
Motiivi 1/2010
Seija, 61, aikoo jaksaa vielä pitkään
”Enhän mää nyt vielä eläkkeelle jouda”, sanoo iloinen naisääni. Ääni kuuluu JHL:läiselle Seija Ahokortteelle, 61, joka aloitti työelämässä heti 16 vuotta täytettyään, eikä vieläkään haaveile leppoisista eläkepäivistä. Jos Seijan kaltaisia olisi enemmän, voitaisiin unohtaa puheet eläkekriisistä.
 Vantaalainen Seija Ahokorte aloitti työt vuonna 1964.
– Asuin vielä kotona Soinissa, kun tuli kutsu Helsinkiin sukulaisperheen lapsenlikaksi. Tavarat vaan kassiin ja tyttö junaan, hän muistelee muuttoa Etelä-Pohjanmaalta.
Sitten SOK:lle ja Fazerille keittiöalan töihin, avioon ja muutto Vantaalle, jonka jälkeen Ahokorte toimi 15 vuotta perhepäivähoitajana.
– Kun tytär meni lukioon, ajattelin että hän ansaitsee lukurauhan. Aloitin ryhmäkohtaisena avustajana päiväkodissa, hän kertoo.
90-luvun lopulla nimike vaihtui laitoshuoltajaksi, ja 2000-luvun alussa, yli viisikymppisenä, Ahokorte suoritti toimitilahuoltajan tutkinnon.
– Päiväkodin johtaja suositteli koulutukseen lähtemistä. Opiskelu sujui työn ohessa, ja pärjäsin siinä kuin nuoremmat vaikka joukon seniori olinkin.
Ammattikoulutuksen Ahokorte kertoo lisänneen työmotivaatiota ja itseluottamusta. Niitä tarvittiin, kun siivous organisoitiin osaksi Vantaan Tilakeskusta.
– Sen jälkeen ovat työkohteet vaihdelleet. Kun oikein heitellään paikasta toiseen, toivoo että jäljellä olevat työvuodet menisivät nopiaan, mutta vakavissani en ole eläkkeelle lähtemistä harkinnut, hän sanoo.
Eläkeyhtiöltä on toki postia tullut: Ahokortteen laskennallinen eläkeikä tulee täyteen 19. helmikuuta 2012 eli runsaan kahden vuoden kuluttua.
– Olen silloin melkein 64-vuotias, ja työuraa on takana 48 vuotta!
Ahokorte sanoo hermoilevansa muutoksia, esimerkiksi uusia siivouskohteita, ennalta, mutta työt opittuaan hän sopeutuu tilanteeseen nopeasti.
 – Eläkkeelle siirtyminenkään ei siis tule olemaan shokki. Toisaalta saatan vielä pinnistellä töissä lähes 65-vuotiaaksi – riippuu omasta jaksamisesta, hän pohtii.
Työkuntoaan Ahokorte ylläpitää jumppaamalla kolmesti viikossa sekä säännöllisillä kävelylenkeillä.
– Hyvinvointi koostuu monesta asiasta, työilmapiiristä ja työkavereista, mutta myös harrastuksista ja ystävyyssuhteista.
Aina Seija Ahokortteenkaan elämä ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta: rintasyöpädiagnoosi vuonna 2007 pisti sananmukaisesti polvilleen.
– Onneksi kyhmy löydettiin varhain, ja selvisin säikähdyksellä, leikkauksella ja parin kuukauden sairauslomalla.
Mikä sitten on Seijan neuvo, jotta suomalaiset eivät karkaisi eläkkeelle ennen aikojaan?
– Terveyttä kannattaa vaalia huolehtimalla itsestään. Myös työnantaja voisi huomioida ikääntyvät työntekijät vaikkapa tarjoamalla hierontaa tai fysikaalista hoitoa, sillä ei kuusikymppisen kroppa ole enää sama kuin kolmikymppisellä.
Ulla Puustinen
Kuvat Toni Koskimaa
|
|
Palaute
Sivukartta
Tulosta
