Motiivi

Arkisto

Motiivi 1/2010

Suomi karkaa eläkkeelle, niinkö sinäkin

Neliosainen juttusarja purkaa Suomen
eläkepommia ja esittelee keinoja pidentää
työuria. Sarjan seuraava osa (Motiivi 2/2010)
keskittyy työyhteisön kehittämiseen ja
ikäjohtamisen mahdollisuuksiin.

Koska työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin jo 52-vuotiaana, on suomalaisten todellinen eläkkeellesiirtymisikä 59,4 vuotta. Valtiovallan mielestä se on liian vähän, sillä varhainen eläköityminen uhkaa rapauttaa koko työeläkejärjestelmän rahoituspohjan.

Siksi pääministeri Matti Vanhanen ehdotti vanhuuseläkeiän nostoa 65 vuoteen viime talvena. Ajatus poiki poikkeuksellisen kiivaan vastalauseryöpyn etenkin työntekijöiltä, ja niinpä hallitus asetti kaksi työryhmää valmistelemaan ”pehmeämpiä” keinoja työurien pidentämiseksi. Kummassakin ryhmässä on työmarkkinajärjestöjen ja eläkeyhtiöiden edustus.

Tavoitteeksi asetettiin nostaa todellista eläkkeellesiirtymisikää kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Jukka Rantalan ja Jukka Ahtelan johdolla työskentelevien ryhmien piti jättää ehdotuksensa jo vuoden lopulla, mutta erimielisyyksien takia määräaikaa jatkettiin tammikuun 2010 loppuun.

Työuran kaksi päätä
SAK julkisti omat teesinsä jo viime kesänä; järjestö katsoo vuonna 2005 toteutetun eläkeuudistuksen nostavan eläkkeelle siirtymisiän odotetta vuoteen 2025 mennessä runsaat puolitoista vuotta. Lisäksi SAK vaatii kehittämään työterveyshuollon palveluja, lisäämään työaikajoustoja, laatimaan kaikille työpaikoille ikäohjelman ja tarjoamaan työtä osatyökykyisille.

Myös JHL:n mielestä tehokkain keino vaikuttaa työkyvyn säilymiseen ja työssä jaksamiseen on parantaa työoloja ja työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä.

Liiton mielestä työuraa voitaisiin pidentää myös alkupäästä nopeuttamalla opiskelemaan pääsyä. Se onnistuisi tehostamalla ammatinvalinnanohjausta ja kehittämällä opiskelijavalintoja ja tutkintojärjestelmiä.

Kriisin elementit koossa
Eläkekriisin perussyy on työssäkäyvien määrän väheneminen ja vastaavasti eläkkeellä olevien määrän raju kasvu suurten ikäluokkien saavuttaessa eläkeiän. Viime vuonna peräti 81 000 suomalaista jäi eläkkeelle, ja sama meno jatkuu seuraavat vuodet. Vasta vuoden 2030 jälkeen työmarkkinoille tulee yhtä paljon väkeä kuin sieltä poistuu.

Vakaan talouskasvun oloissa eläkkeet olisivat turvassa, mutta maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi on osoittanut järjestelmän haavoittuvuuden. Kriisin seurauksena Suomen bruttokansatuote on sukeltanut liki yhtä syvälle kuin 90-luvun lamavuosina, työttömyysaste noussut ja työeläkemaksuja kertynyt odotettua vähemmän. Lisäksi työeläkeyhtiöiden sijoitustuotot romahtivat vuonna 2008, eikä viime vuoden parempi tulos riitä kattamaan edellisvuoden liki 20 prosentin tappioita.

Elinikä kasvaa vaan
Myös eliniän pidentyminen horjuttaa työeläkejärjestelmän tasapainoa. Tänä vuonna 63 vuotta täyttävällä suomalaisella on jäljellä keskimäärin 21 elinvuotta, vuonna 2030 eliniän odote on 25 vuotta ja vuonna 2075 peräti 30 vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2075 Suomessa on yksi 65 vuotta täyttänyt henkilö kahta työikäistä (15-64-v.) kohden.

Jotta koko työeläkejärjestelmä ei ajautuisi tuhon partaalle, otettiin tämän vuoden alussa käyttöön elinaikakerroin, joka leikkaa etenkin 70-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden työeläkkeitä. Lisäksi saamme sopeutua ajatukseen työeläkemaksujen tuntuvasta korotuksesta seuraavien 15 vuoden aikana.

Ja mikä tärkeintä: meidän kaikkien on jaksettava työssä nykyistä pitempään.

Ulla Puustinen
Kuvat Toni Koskimaa

Tulosta