Motiivi

Arkisto

Motiivi 1/2010

Oheiskasvattajat arvoonsa

Lasten ja nuorten hyvinvointi on kaikki kaikessa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Heillä on tulevaisuus edessään. Heidän varaansa rakentuu koko yhteiskunnan hyvinvointi ja vauraus.

Suotuisan hyvinvointi- ja oppimistuloskehityksen rinnalla on tummia pilviä. Aivan liian moni lapsi ja nuori voi pahoin.  Masennus, oppimisvaikeudet ja koulutuksen keskeyttämiset ovat yleisiä.  Varhaisnuoruuden kokemukset määrittävät pitkälti vastaista sosiaalista toimintakykyä.

On hälyttävää, että masennus vie nuoria ihmisiä jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. 2000-luvun vuosina mielenterveyshäiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden alle 30-vuotiaiden määrä kaksinkertaistui liki kahteen tuhanteen vuodessa. Näistä virroista kasvaa ajan mittaan valtaisa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä. Juuri varhainen työkyvyttömyys alentaa suomalaisten keskimääräistä eläkkeelle siirtymisikää usealla vuodella. Vanhuuseläkkeiden peukaloinnin sijasta olisikin panostettava kaikkiin niihin keinoihin, joilla ehkäistä varhaista työkyvyn menetystä.

Nuorten masennusta tutkineiden Kelan asiantuntijoiden mukaan nuoria tukeva turvaverkosto on rapautunut. Korjaavat terveydenhuollon ja nuorisopsykiatrian toimenpiteet eivät alkuunkaan riitä. On mentävä ongelmien lähteille – kasvu- ja oppimisympäristön turvallisuuteen sekä koulujen toimivuuteen. Lasten ja nuorten onnistumiset rakentuvat turvallisuuden ja hyväksymisen pohjalle. Myös koulukiusaamiseen sekä luki- ja oppimisvaikeuksiin on kyettävä ajoissa puuttumaan. Oppimisvaikeudet ovat keskeinen alisuoriutumisen ja koulutuksesta syrjäytymisen syy.

Viisaan afrikkalaisen sanonnan mukaan lapsen kasvatukseen tarvitaan kokonainen kylä. Lapsi tarvitsee turvallisen lähiyhteisön. Kouluissa tuttuuden, jatkuvuuden ja turvallisuuden luojina ovat kaikki koulussa työskentelevät aikuiset työtehtävästä riippumatta: opettajat, koulunkäynnin ohjaajat, avustajat, keittäjät, siivoojat, kiinteistönhoitajat, opinto-ohjaajat, koulukuraattorit, terveydenhoitajat ja koulukyytien kuljettajat. Oheiskasvattajien merkitys tulee tunnustaa ja ottaa huomioon myös silloin, kun kouluissa tehdään ratkaisuja eri toimintojen järjestämisestä. Juuri näillä valinnoilla voi olla keskeinen vaikutus lasten kouluviihtyvyydelle. 

Nyt on myös lainsäätäjällä toiminnan paikka perusopetuslain muutoksen yhteydessä. Koulunkäynninavustajien ja –ohjaajien asema ja kelpoisuus tulisi selkiinnyttää osana opetus- ja oppilashuollon henkilöstöä. Nämä liki 10 000 ammattilaista työskentelevät erityisen tuen tarpeessa olevien oppilaiden rinnalla ja opettajien työpareina. He ovat avainasemassa ”Pisan varjossa” olevien oppilaiden menestymiselle elämässä. Oheiskasvattajien arvostus lähtee siitä, että myös heille luodaan hyvät edellytykset tehdä työtään.

Tuire Santamäki-Vuori
puheenjohtaja 

Tulosta