Motiivi

Arkisto

Motiivi 13/2009

Vihreiden Jyrki Kasvi ja ammattiyhdistysliike: Me tullaan

Kansanedustaja ja Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi on puolueensa vaikuttaja kymmenen vuoden ajalta. Vihreiden heikkous on ollut työelämän asiantuntemuksen rajallisuus. Tässä tekniikan tohtori Kasvi on poikkeus. Ainakin hän hallitsee teorian, koska on toiminut tutkijana työpsykologian ja johtamisen laboratoriossa.Edunvalvontaan Kasvilla on kokemusta kahden vuoden ajalta, jolloin hän oli jäsenenä Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osaston osastoneuvostossa.

Kiinnostus ammattiyhdistystoimintaan on vihreiden joukossa nousussa. Useimmiten kokemus ja sen myötä osaaminenkin ovat vain varsin vähissä. Edunvalvonnan tosin oppii tekemällä, ja tätä tietä ensimmäiset vihreät ovat polkemassa.

Jyrki Kasvi kuittaa vihreiden vihreyden ay-asioissa. Eikä tarkoiteta vain ympäristöpainotteisuutta. Hän kertoo, että koko heidän ay-politiikkansa on vasta muotoutumassa. Muutama vuosi sitten vihreän väen mieleen ei edes tullut hakea asemia ammattiliitoissa.

– Minusta tuntuu, että juuri nyt aika monessa paikassa meillä pohditaan, että tässä olisi merkittävä vaikuttamisen paikka.

Koijärvi tänään
Kasvi arvioi, että ammattiyhdistysliikkeessä vihreä liike on parhaillaan samassa vaiheessa kun kunnallispolitiikassa muutamat vaalit sitten. On eri asia edustaa muutaman hengen ryhmää tai yhtä valtuuston suurimmista ryhmistä.

Ammattiyhdistysliikkeessä vihreät ovat olleet haastajan ja kyseenalaistajan osassa. Monin paikoin heidän kannatuksensa ei ole riittänyt vielä tähänkään.

– Meillä käydään pohdintaa ammattiyhdistysliikkeen nykyisistä toimintatavoista ja omista vaihtoehdoistamme. Kun kannatuksemme kasvaa pitää pystyä tekemään kompromisseja ja hakea liittolaisia omille näkemyksillemme. Vähän tällaista kehitystä olen jo ollut näkevinäni ay-toiminnassamme.

Muutos liittyy vihreän liikkeen asemaan koko yhteiskunnassa. Siitä on tullut osa vakiintuneen politiikan maailmaa kolmenkymmenen vuoden aikana. Moni koijärveläinen ei olisi osannut aavistaa, että vuosikymmenien myötä vihreät ovat löytämässä roolinsa niin osuuskaupoissa kuin ammattiyhdistysliikkeessä.

– En usko monenkaan Vihreitä perustaneen aavistaneen, että myöhemmin olemme mukana seurakuntavaaleissa, nauraa Kasvi.

Vihreiden tulon ammattiyhdistysliikkeeseen hän uskoo olevan kaikille hyväksi. Kasvi muistuttaa, ettei mikään yhteisö kestä pitkään ilman muutosvoimia. Ilman uusia kysymyksiä mikä tahansa organisaatio voi muuttua vain vanhan turvaajaksi.

Entä ylihuomenna?
Kiinnostus ammattiyhdistysliikkeen toimintaan ei silti tarkoita sitä, että Vihreät jakaisivat SAK:n arvot sellaisenaan. Jyrki Kasvi muistuttaa heille tärkeästä ympäristöpainotuksesta, joka on selvässä ristiriidassa teollisuuden kanssa. Vihreät hyväksyvät lähtökohdiksi ainoastaan kestävän kehityksen periaatteet.

Kasvi muistuttaa, ettei vihreille ole tärkeää se millaista teollisuutta on huomenna, vaan millaiset ovat yhteiskunnan toimintaedellytykset sadan vuoden kuluttua.

Metsäteollisuuden nykyinen kriisi on hänen mielestään hyvä esimerkki rajallisista teollisista näköaloista.

– Tuntuu kokonaan unohtuneen, ettei korkeatasoiseen paperiin tarvita enää hitaasti kasvavaa pohjoista puustoa. Tai ettei paperin kulutus loputtomasti kasva. Nämä on tiedetty jo pitkään, mutta jatkettiin kuten ennenkin. Nyt on törmätty seinään. Olisi ollut aikaisemmin syytä kysyä miten rakennetaan metsäteollisuutta, joka pärjää vielä 2050-luvulla.

Paskaduunin lähteet
Vihreitä on paljon arvosteltu siitä, etteivät he ole humanisteja. Ihminen tulee vihreässä maailmassa vasta luonnon jälkeen.

Jyrki Kasvi kääntää vastauksen toisin päin. Vihreät näkevät huolenpidon ympäristöstä olevan huolenpitoa ihmisestä, koska ihmisellä ei ole hyvä olla jos ympäristö ei ole kunnossa. Hän muistuttaa jälleen kerran ilmastomuutoksesta.

Mutta miten Keravalla asuva ja alle 1500 euroa kuukaudessa ansaitseva yksinhuoltaja vakuuttuu vihreiden aatteista ja luonnon ensisijaisuudesta?
Tämän Jyrki Kasvi kuittaa lyhyesti:
– Todennäköisesti hänellä on lapsia, ja hän haluaa miettiä sitä millaisessa maailmassa lapset elävät.

Vihreiden sosiaalipolitiikka nojaa ajatukseen perustulosta. Kyse on yksinkertaisesti käytännöstä, jolla kaikille kansalaisille taataan tietty perustulo heidän työsuhteestaan riippumatta.

Kasvi muistuttaa, että yhä suurempi osa väestöstä elää perinteisen palkkatyön ulkopuolella: pätkäsuhteissa, tilapäistöissä ja kaikenmoisina määräaikaisina.

Perustulojärjestelmää on arvosteltu siitä, että matalapalkka-aloilla voi olla hankala motivoitua
töihin, jos perustulo antaa lähes saman ansiotason. Tekemättä mitään.
Tähän ei Kasvi yhdy.
– Me näemme tämän oikeastaan päinvastoin. Perustulojärjestelmässä jää aina jotain käteen työtulosta. Vihreät näkevät sen nimenomaan työntekoon kannustavana. Mielestämme nykyinen järjestelmä ei ole kansantaloudellisesti tai moraalisesti toimiva.

Julkisella sektorilla on paljon hyvin heikosti palkattuja töitä, jotka vain on tehtävä. Ja tuntuu siltä, että prekariaatille eivät ns. paskaduunit kelpaa. Mistä näille ikäville aloille sitten saadaan jatkossa työntekijät?

– On töitä, jotka tuottavat niin vähän, ettei niistä kannata paljoa maksaa. Ei minulla tähän ole muuta vastausta kuin perustulon kehittäminen. Tämä on tietenkin eettisesti vähän arveluttavaa, koska silloin luodaan työssä oleva köyhälistö.

Myymisen into
Entä ulkoistaminen? Jyrki Kasvi väittää, että Vihreät ovat olleet tässä asiassa ainakin maan hallituksessa keskimääräistä kriittisempiä. Hän arvostelee myös vahvasti monien kuntien intoa perustaa liikelaitoksia. Monissa tapauksissa niiden kanssa on jouduttu vaikeuksiin. Kilpailulainsäädännön vuoksi ne on jouduttu muuttamaan osakeyhtiöiksi. Ja se on sitten menoa.

– Osakeyhtiöt ovat aidosti hankalia. Minulla on kokemukseni Espoon Sähkön prosessista. Ratkaiseva virhe tehtiin silloin kun Espoon Sähkö muutettiin osakeyhtiöiksi ja vietiin pörssiin. Sitten alettiinkin noudattaa ihan eri lainsäädäntöä, joka sopii julkiseen päätöksentekoon todella huonosti.  Salassapitosäännökset tekivät asioiden käsittelyn hyvin vaikeaksi, eikä tällainen sovi avoimeen ja demokraattiseen päätöksentekoon.

Kasvin mielestä yhtiöittämistä aloitettaessa kannattaa miettiä sitä mitä ketjun toisessa päässä on. Jos avataan kilpailulle, ollaan kilpailulainsäädännön piirissä. Hän kertoo, ettei Espoossakaan voitu enää suosia omissa hankinnoissa Espoon Sähköä, koska se oli jo yhtiö.
Kasvi ihmettelee myös julkisen sektorin kilpailuttamistaidon alkeellisuutta.

– Erässä kunnassa päivähoidon siivousta ulkoistettaessa ei kenellekään tullut mieleen selvittää, mitä kaikkea oma siivooja teki siellä. Tilattiin siivous ulkoa ja saatiin vain se. Yllätyksenä tuli se, että siivoojat olivat olleet keskeinen jousto työpaikalla ja he olivat paikanneet milloin mitäkin.

Tällaiset kokemukset kuvaavat Kasvin mukaan sitä, ettei julkisella sektorilla useinkaan tiedetä mitä ihmisten käytännön töihin kuuluu. Näitä virheitä on tehty jo toistakymmentä vuotta, ja ne tehdään yhä uudestaan ja uudestaan. Oppimista ei hänen mielestään ole julkisen sektorin kilpailuttamisessa juuri tapahtunut.

Vihreitä on moitittu myös siitä, että monissa vaikeissa kysymyksissä he muistuttavat varpusparvea. Lennähdetään milloin minnekin.

Kasvi arvioi syyksi Vihreiden perinteet. Monet ovat liittyneet Vihreisiin, koska siellä ei vallitse vahvaa ryhmäkurin historiaa. Toisaalta tämä on tehnyt myös ryhmien neuvottelijoiden aseman vaikeaksi, koska kaikki asiat täytyy myydä ryhmän jokaiselle jäsenelle erikseen. Vaihtelevin tuloksin.

Tuottavuus laskee
Korkeaa arvosanaa Jyrki Kasvi ei anna myöskään valtion omistajapolitiikalle. Tuottavuuden yhtälö on hänen mielestään valtion omistajuudessa pahan kerran hukassa. Tuottavuutta ei voi nostaa ilman investointeja työvälineisiin, ihmisiin ja osaamiseen. Vain tätä kautta saadaan parempi tulos työmäärää kohden.

– On esimerkkejä yrityksistä, joissa parannettiin tuottavuutta niin, että ajauduttiin miltei konkurssiin. Unohdettiin, ettei tuottavuus ole yhtä kuin tulos. Tuottavuuden kasvaessa kannattavuus saattoi samaan aikaan rajusti heikentyä.

Kasvi näkee, että nykyinen valtion tuottavuusohjelma on käytännössä supistusohjelma, koska se perustuu yksinomaan henkilöstön vähentämiseen. Kerrannaisvaikutuksina todennäköisesti työkyky ja jaksaminen heikkenevät ja tuottavuus lopulta laskee.

Jyrki Kasvi ymmärtää tuottavuusohjelman tavoitteen eli julkisen sektorin työpaikkojen vähentämisen ja varautumisen jo alkaneeseen työvoiman supistumiseen.

– Seuraavan 20 vuoden aikana työvoima Suomessa vähenee vuosittain, ja samaan aikaan eläkeläisten määrä kasvaa jyrkästi.

Hän ihmettelee julkista keskustelua uusien työvoimavaltaisten alojen tarpeesta, kun Suomessa ei oikeasti ole jatkossa sellaisille työvoimaa. Kasvi korostaa, että työtä pitää tehdä kovasti nykyisillä aloillakin, jotta selvitään eläkeläisten hoitovastuista.

– Jos työvoimaa ei vapaudu työmarkkinoille, olemme pulassa.

Tilanne on monella tavalla Kasvin mielestä vaikea. Tässä taloudellisessa tilanteessa uuden väen palkkausta vältellään. Ongelma on myös se, ettei työmarkkinoilla arvosteta kokemusta.

Hänen mielestään koulujärjestelmän pitäisi olla enemmän osaamisjärjestelmä, joka turvaisi työvoiman ajanmukaisen koulutuksen koko työuran ajan.

– Vieläkin tuntuu, että monet kuvittelevat yhdellä tutkintotodistuksella selvittävän eläkkeelle saakka, vaikka kaikki tietävät, ettei se ole mahdollista. Eikä tämä muutoksen tahti ole hidastumassa.

Reima Tylli
Kuva Toni Koskimaa

Tulosta