Motiivi

Arkisto

Motiivi 11/2009

Työpaikan turistit

Paskaduunipuheillaan prekariaatti on onnistunut hämmentämään ay-liikkeen seisovaa vettä. Keskustelu ei ole kuluvan vuoden mittaan laantunut, vaan on muuntunut. Molempien edustajat mahtuvat puhujiksi jo samaan seminaaripöytään. Työelämän tilapäistö, silpputyöläistö, ”työpaikan turistit”, nimiä on monia,  otetaan vaatimuksineen vakavasti.

Silti prekariaattipuhe ärsyttää yhä ay-liikettä. Väittävät ay-liikkeen hylänneen heidät. Väittävät, että liitot ajavat vain pysyvissä työsuhteissa olevien jäsentensä etuja. Vaativat vastikkeetonta perustuloa kaikille.

Täyttä luottamusta ei seminaaripöydän toisella puolenkaan ole. Ammattiliitot eivät houkuttele prekariaattia, joka halunnee pitää hajurakoa duunarilta haiskahtavaan pätkätyöläisyyteen. Ay-liikkeen järjestäytymiskutsu ei saanut vastakaikua. Prekaarit eivät ole ruuhkauttaneet ainakaan JHL:n jäsenpalvelua, vaikka julkinen sektori on iso pätkätyösuhteiden ja prekaarityövoiman käyttäjä.

Mutta mistä puhutaan, kun puhutaan prekariaatista, työelämän tilapäistöstä? Epäilemättä kyse on politiikasta, puoluepolitiikasta, hallituspolitiikasta ja lainsäädännöstä. Ilman muuta kyse on talouspolitiikasta ja työnantajapolitiikasta, vaikka tämä pätkätyö- ja prekariaatti-ilmiötä ylläpitävä ja ruokkiva taho on päässyt keskustelussa vastuuttoman vähällä. Aivan varmasti puhutaan ay-liikkeestä, sen edunvalvonnasta ja muutoskyvystä avautua ajamaan myös muiden kuin omien jäsentensä etuja. 

Erimielisyyttä syntyy vielä monesta asiasta, mutta onneksi yhdestä ollaan samaa mieltä. Työsuhteen ehtoja ja sosiaaliturvaa parantamalla voidaan tukkia prekariaatin ja pätkätyöläisten toimeentulon rotkot.

Airi Immonen
toimituspäällikkö

Tulosta